tag:blogger.com,1999:blog-41884904097167981792024-03-13T22:15:35.755+02:00Vailla Pysyvää Osoitetta - MatkablogiMatkablogi, jonka kirjoittaja asui ensin pitkään Lontoossa, eli sitten vuoden matkalaukkuelämää maailmalla ja päätyi lopulta Barcelonaan. Kirjoituksia ulkosuomalaisuudesta, minimalismista, matkakohteista ja varsinkin kulttuurieroista. Tervetuloa mukaan!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.comBlogger69125tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-81750633547829975392015-05-03T14:54:00.002+03:002015-05-03T14:55:57.167+03:00Nepalista evakuoituJulkaisin tämän jo kertaalleen osana <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.com.es/2015/05/viela-nepalista.html" target="_blank">aiempaa postausta nepalilaisista kavereistani</a>, mutta tulin siihen tulokseen, että saksalaisen kaverini näkökulma ansaitsee ihan oman postauksensa. Eva oli maanjäristyksen sattuessa vierailulla Schechenin buddhalaisluostarissa. Kun Ranskan ilmavoimat evakuoivat hänet Nepalista pari päivää sitten, hän kirjoitti Facebookissa näin:<br />
<br />
"I arrived in Paris after 24 hours of travel. The evacuation plane from France took many people who had been caught in the earthquake in Nepal. I was there as one of two Germans who had kindly been given a seat on this plane. We were served food and drinks by very friendly members of the French Military. There were Doctors and members from the Red Cross, for those who had been injured. Each of the passengers had their own experience of the earthquakes.<br />
<br />
<div class="mtm _5pco" data-ft="{"tn":"K"}">
I have been extremely lucky in that the Main Temple at Shechen Monastery in which I was sitting withstood the force of the earthquake. If it had collapsed, there would have been many casualties, as there were perhaps a thousand people gathered inside and three thousand around the Temple attending the long life empowerment with Yangthang Rinpoche. As far as I know, no one was seriously injured and I am so glad that all the Rinpoches present are safe.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-i1pP-S-X7ZM/VUYLnx6PcuI/AAAAAAAABMI/vZJtlv3XDtw/s1600/11127203_814615908607583_1045247637983956107_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-i1pP-S-X7ZM/VUYLnx6PcuI/AAAAAAAABMI/vZJtlv3XDtw/s1600/11127203_814615908607583_1045247637983956107_n.jpg" height="480" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-LfwlAoblNF8/VUYLxUxBGiI/AAAAAAAABMU/7fgcmoBFr28/s1600/11076708_998423820182360_6792142218493010120_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-LfwlAoblNF8/VUYLxUxBGiI/AAAAAAAABMU/7fgcmoBFr28/s1600/11076708_998423820182360_6792142218493010120_n.jpg" height="480" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Not many people on this flight to Paris needed medical attention. I had mixed feelings, thinking that the doctors and nurses from the Red Cross on board would have been much more useful in those remote rural areas of Nepal, where even now only little help is available. I guess they were expecting more injured Europeans to be transported on this aircraft.<br />
<br />
When we arrived at Terminal 3, there were a host of psychologists, family members, politicians and members of the press waiting to receive us. I was met by two members from the German Consulat holding up signs and I also found my name on a Swiss sign. This made me chuckle inside.<br />
<br />
The two gentlemen from the German consulat escorted me to this hotel. If I had not been met by them, I would have saved a lot of money by spending the night on an airport bench. This money would have gone a lot further in Nepal. For example I have one Lopon friend whose father, grandmother and sister lost their home in Bhaktapur and they do not have the money to rebuild it. They now need to rent some kind of accommodation. The money I am spending on this night would have been enough to give them accommodation for two months.<br />
<br />
There are thousands in Nepal homeless, injured, having lost loved ones, without food, no jobs. We here in the West could all help them, by saving money from just once not going to an expensive restaurant or foregoing a night of clubbing and instead giving this money to someone who needs it at Nepal, where it goes a lot further.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-qcoEDuH3T2w/VUYLyklNJvI/AAAAAAAABMk/XEaKmXVEHuw/s1600/549301_998423853515690_6040367493467078120_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-qcoEDuH3T2w/VUYLyklNJvI/AAAAAAAABMk/XEaKmXVEHuw/s1600/549301_998423853515690_6040367493467078120_n.jpg" height="480" width="640" /></a><a href="http://2.bp.blogspot.com/-RmQUVX5UKuM/VUYLxUXmeGI/AAAAAAAABMs/UARkfB-Fk38/s1600/11082516_998424140182328_757984636541710979_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-RmQUVX5UKuM/VUYLxUXmeGI/AAAAAAAABMs/UARkfB-Fk38/s1600/11082516_998424140182328_757984636541710979_n.jpg" height="480" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Prayers are good, but the people of Nepal need money or help to rebuild their homes and livelihoods.<br />
<br />
Better sleep now and enjoy the soft bed and hot shower. In the future I will be stronger and say to the German Consulate people, it is ok, I can stay on the airport bench for the night. Then give the money saved to someone who needs it more than I do." </div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-85157177234793039342015-05-03T09:27:00.000+03:002015-05-03T15:33:33.528+03:00Vielä NepalistaKoska kirjoitin torstaina <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.com.es/2015/04/nepalin-maanjaristys-ja-sikalaiset-ystavani.html" target="_blank">nepalilaisista ystävistäni maanjäristyksen kourissa</a>, ajattelin päivittää heidän kuulumisensa. Kahteen ystävistäni en ole saanut vieläkään yhteyttä, enkä tiedä, ovatko he elossa. Muutaman kanssa olen kuitenkin pystynyt juttelemaan nopeasti netissä. Tuntui älyttömän hyvältä voida puhua heidän kanssaan, vaikka lähes kaikki uutiset Nepalista ovatkin sydäntäsärkeviä.<br />
<br />
Eniten olen ollut yhteyksissä Nepalin toiseksi parhaaseen ystävääni, joka on nimeltään Gokul. Muistan hänet elämäniloisena tyyppinä, joka hymyili tai virnuili aivan koko ajan. Vaikka Gokul on lähemmäs kolmekymppinen kahden lapsen isä, hänessä oli jotain poikamaista viattomuutta ja vilperiasennetta. Suomen asteikolla hän oli jo ennen maanjäristystä rutiköyhä ja Nepalin asteikollakin sieltä vähemmän varakkaasta päästä, mutta hänellä oli juuri ja juuri sen verran, että hän ja hänen perheensä tulivat toimeen, ja se riitti pitämään hänet iloisena.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-el_InKoNLQI/VUU9rqLqBNI/AAAAAAAABLU/SAPLzVpqlsU/s1600/ystava1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-el_InKoNLQI/VUU9rqLqBNI/AAAAAAAABLU/SAPLzVpqlsU/s1600/ystava1.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Gokul silloin, kun kaikki oli vielä hyvin</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Torstain ja perjantain välisenä yönä juttelin Gokulin kanssa Facebookissa. Nepalissa kello oli 3 tai 4 aamuyöllä, Espanjassa oli keskiyö. Gokulin olisi pitänyt olla nukkumassa, mutta hän sanoi, ettei pysty nukkumaan. Hän oli kyllä päässyt siksi yöksi telttaan, jonka jakoi kahden muun kanssa, mutta ilman sänkyä ja peittoa oli vaikea saada unen päästä kiinni, ja hän oli huolissaan perheestään. Ulkona satoi vettä (monsuunikausi on juuri alkamassa) ja hyttyset pörräsivät ympärillä. "Maa järisee taas", kertoi Gokul ja lisäsi, että 20 minuutin sisään oli sattunut viisi pientä jälkijäristystä. Parhaillaan oli menossa isompi.<br />
<br />
Gokul oli myös kylmissään. Vaikka Nepalissa voi tähän aikaan vuodesta olla päivisin kuuma, kevät on tänä vuonna myöhässä. Gokulin kotikylä sijaitsee noin 2000 metrin korkeudessa, jossa yölämpötilat ovat muutenkin hyytävän viileitä. Kun vuosi sitten itse majoituin siinä hotellissa, jossa Gokul oli töissä, puin yöksi päälleni kaikki vaatteet, jotka minulla oli mukanani takkia myöten, enkä siltikään meinannut palelemiseltani saada unta. Tuolloin <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.com.es/2014/03/maailmankaikkeuden-laidalla.html" target="_blank">valitin viluani täällä blogissakin</a>, kunnes sain Gokulilta kuumavesipullon lainaan. Lopulta hotellin pojat hamstrasivat hyvää hyvyyttään minulle jostain toisenkin kuumavesipullon.<br />
<br />
Puhelimeni piippasi taas. "Haluatko nähdä kuvan talostani?", kysyi Gokul. Pian näytölle ilmestyi kuva puoliksi sortuneesta talosta, josta pilkotti muutama sänky ja hyttysverkko. Suomalaisittain näytti, että talo oli ollut askeettinen jo ennen sortumistaan, mutta kun kysyin Gokulilta, paljonko talon korjaaminen tai uuden rakentaminen tulisi maksamaan, hän sanoi vain, ettei usko enää koskaan elämässään saavansa yhtä hienoa taloa. Myös vessa- ja navettarakennukset olivat romahtaneet. Kysyin, onko hänellä perheineen paikkaa mihin mennä, kunhan jälkijäristykset loppuvat. Hän vastasi, ettei mitään paikkaa vielä ole, koska maanjäristys tuhosi jokaisen rakennuksen hänen kotikylässään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-a8WMnE-LblQ/VUVEGX4HQpI/AAAAAAAABLk/qmzqVMT7YVs/s1600/image1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-a8WMnE-LblQ/VUVEGX4HQpI/AAAAAAAABLk/qmzqVMT7YVs/s1600/image1.JPG" height="640" width="480" /></a></div>
<br />
Pian Gokul kysyi, eikö Espanjassa ole jo myöhä, ja usutti minua nukkumaan. Juttelimme silti vielä hetken, ja sain selville, että vaikka tiet Nagarkotiin olivatkin vaurioituneet, ne olivat silti käyttökunnossa. Se lohdutti edes vähän. Kun sitten lopulta menin nukkumaan, oma sänkyni tuntui naurettavan ylelliseltä. Olisin halunnut teleportata peittoni Gokulin telttaan.<br />
<br />
En tiedä huomasitteko, mutta Gokul ei pyytänyt minulta koko tuon keskustelun aikana mitään. Yksikään nepalilaisista ystävistäni ei ole pyytänyt minulta rahaa tai mitään muutakaan, vaikka minulle pieneltä tuntuvat summat elättäisivät heitä kuukauden (hotellin poikien kuukausipalkka oli noin 80 euroa silloin, kun heillä vielä oli työpaikka). Eilen Gokul lopulta kuitenkin antoi periksi ja kirjoitti omalle Facebook-seinälleen näin: "Hei kaikki, tarvitsen apua! Jos täällä on joku, joka haluaa auttaa, niin tarvitsisin ainakin teltan tai ihan mitä vain, mihin pystytte!!!!"<br />
<br />
Säikähdin Gokulin päivitystä. Telttoja ei ilmeisesti riitä kaikille tai ne ovat ehkä vain kokoelma muovinkappaleita, eivätkä pidä vettä. Se, että Gokul pyysi Facebookissa apua, kertoo myös siitä, että tilanne alkaa olla epätoivoinen. Kuten aiemmin mainitsin, olemme kyllä keränneet Gokulille ja muille hotellin pojille rahaa <a href="http://www.gofundme.com/ta5nzv7f#" target="_blank">täällä</a>. Se ei silti tässä vaiheessa auta, koska kuluu seitsemän päivää ennen kuin saamme rahat tuolta GoFundMe-sivustolta. Sen jälkeen ne täytyy vielä siirtää Nepaliin.<br />
<br />
Gokulin lisäksi olen ollut huolesta sekaisin myös Nepalin parhaan kaverini Nawan takia. Nawa on yksi ihanimpia ja epäitsekkäimpiä ikinä tapaamiani ihmisiä. Tiedättehän, kun joku on vaan niin kertakaikkisen hyvä ihminen, että hänet voisi melkein julistaa pyhimykseksi? Nawa on juuri sellainen. Hän ajattelee aina kaikkia muita ihmisiä ennen kuin itseään. Lisäksi Nawa on jonkinlainen psykologinen velho, joka osaa aina aistia muiden ihmisten tunteet ja mielialat, vaikka niitä kuinka yrittäisi salata. Hän huomasi joka kerta, jos olin vähänkään alakuloinen, ja tuli heti aidosti huolestuneena kyselemään, mikä oli vialla.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-rsXCkrPVbJg/VUVOp4tt3tI/AAAAAAAABL0/cAsdsuMFVKE/s1600/ystava2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-rsXCkrPVbJg/VUVOp4tt3tI/AAAAAAAABL0/cAsdsuMFVKE/s1600/ystava2.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nepalin paras ystäväni Nawa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun saavuin Nagarkotiin ja hotelli oli jo täynnä, Nawa majoitti minut ilmaiseksi hotellin ravintolaan. Erinäisten sattumien seurauksena en kuitenkaan saanut ravintolassa nukuttua juuri ollenkaan. Seuraavana päivänä Nawa varmisteli naurettavan monta kertaa, olenko ihan kunnossa, ja vuodatti, kuinka huolissaan hän minusta oli. Hän myös järjesti minulle hotellista väliaikaisen huoneen, jossa sain ottaa päikkärit sillä aikaa, kun odottelin, että minulle varattu huone vapautuisi.<br />
<br />
Eräänä päivänä kävin Nawan kanssa päiväretkellä Dulikhelin naapurikylässä, jossa menimme paikalliseen ravintolaan syömään. Minua puoliksi huvitti, puoliksi nolotti seurata, kuinka Nawa kipitti ainakin viiteen kertaan alakerran keittiöön varmistamaan, että minun annokseni varmasti oli tarpeeksi hygieenisesti valmistettu. Meillä turistiparoilla kun on herkät vatsat, jotka eivät ole tottuneet Nepalin pöpöihin, ja Nawa oli ottanut tehtäväkseen suojella minua niiltäkin.<br />
<br />
Paluumatkalla Dulikhelista bussi oli täpötäynnä. Nepalissa se tarkoittaa sitä, että ne jotka eivät mahdu istumaan tai käytävälle seisomaan, joutuvat kiipeämään katolle ja istumaan siellä, satoi tai paistoi. Näytti siltä, että me saisimme seisomapaikat bussin sisältä, mikä sai tietysti Nawan ahdistumaan puolestani, vaikkei minua itse asiassa ollenkaan haitannut seistä. Pian ongelma kuitenkin ratkesi, kun kaksi tuntematonta nepalilaispoikaa luovuttivat meille istumapaikkansa ja kiipesivät katolle.<br />
<br />
Kun bussin rahastaja sitten yritti pyytää minulta vähän kalliimman lippuhinnan kuin paikallisilta matkustajilta, Nawa alkoi vimmatusti puolustaa oikeuksiani ja vaatia, että saan maksaa saman hinnan kuin muutkin. Pian puoli bussia liittyi samalle kannalle ja haukkui rahastajan pystyyn. Itse seurasin riitelyä silmät suurina. Ero paikallisen hinnan ja minulta pyydetyn hinnan välillä oli noin 30 senttiä.<br />
<br />
Viimeisen viikon aikana en ole kuullut Nawasta juuri mitään. Joku kyllä merkitsi hänet Facebookissa maanjäristyksestä selvinneeksi, joten sain länsimaisten kavereideni loma- ja lounaspäivitysten tykkäämisten lomassa tykätä siitä, että Nawa on elossa. Nawan kotikylän sähköt olivat kuitenkin järistyksen jäljiltä pitkään poikki, joten en kuullut hänestä ennen kuin eilen, ja silloinkin kuulumiset rajoittuivat yhteen nopeaan viestiin: "Joo, täällä on sattunut uskomattomia asioita! Olen turvassa ja niin on perheenikin, mutta menetin taloni ja kaiken, mitä talossa oli, ruuat ja kaikki. Mutta me olemme ok!!!!"<br />
<br />
Niin, miten sen nyt ottaa...ok ja ok. Nawalla on vaimo, muutaman vuoden ikäinen poika ja ajoittain sairaalahoitoa vaativa äiti, jotka hekin nukkuvat nyt missä lie teltoissa tai taivasalla. Pahoin pelkään, että Nawan seuraava asunto on sellainen mudasta ja pellistä kyhätty slummihökkeli, joita aiemmin oli vain köyhimmillä kyläläisillä. Toisaalta toivon, että Nawan länsimaiset kaverit yhdistävät voimansa ja auttavat sekä Nawaa että Gokulia rakentamaan uudet talot. Itse haluan ainakin osallistua talotalkoisiin sitten, kun niiden aika on.<br />
<br />
Nyt tärkeämpää on silti varmistaa, että pojat perheineen selviävät ensimmäisistä kuukausista ja saavat edes kunnolliset teltat, joissa nukkua. Puhumattakaan juomavedestä ja riittävästä hygieniasta tautien välttämiseksi. Eräs kaverini Kathmandusta kertoi, että talojen raunioissa vielä olevat ruumiit ovat jo alkaneet haista ja kaikki pelkäävät epidemioita.<br />
<br />
Koska hätä on suuri, kyllästyin eilen odottelemaan, että saamme kampanjaamme lahjoitetut rahat käsiimme, ja siirsin Western Unionin kautta sekä Gokulille että Nawalle 50 euroa. Olisin siirtänyt enemmänkin, mutta en ole varma, onko Nagarkotin Western Union edes auki ja menevätkö rahat perille. Gokul ja Nawa yrittävät hakea ne tänään, ja minua jännittää. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin ja rahat löytävät tiensä perille!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-14214229846003206082015-04-30T09:06:00.000+03:002015-05-03T15:28:18.762+03:00Nepalin maanjäristys ja sikäläiset ystäväniTiedätte varmaan sen tunteen, kun uutisissa kerrotaan jostain maailmalla sattuneesta katastrofista? Ensin tulee surku, mutta koko asia unohtuu verrattain nopeasti, koska pulaan joutuneet ihmiset ovat jossain kaukana, ja siellähän nyt muutenkin sattuu kauheita asioita vähän väliä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Lauantaina kauheita asioita sattui Nepalissa, juuri niillä alueilla, joilla vietin viime vuonna muutaman kuukauden. Yhtäkkiä maanjäristyksen uhrit eivät olleetkaan pelkkiä kasvottomia kehitysmaalaisia jossain kaukana, vaan omia hyviä kavereitani.<br />
<br /></div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-CslIMKPhydc/VUFG3MY0ofI/AAAAAAAABKU/XnHQ4BSdwyg/s1600/DSC00290.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-CslIMKPhydc/VUFG3MY0ofI/AAAAAAAABKU/XnHQ4BSdwyg/s1600/DSC00290.JPG" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nagarkot, Nepal</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
Suurimman osan nepalilaisista ystävistäni tapasin <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.co.uk/search/label/Nagarkot" target="_blank">Nagarkotissa</a> The Hotel at the End of the Universe -hotellissa, jonka olen täälläkin aiemmin maininnut. Vasta vuosi sitten kikatin hotellin poikien kanssa tyhmille vitseille, pelasin heidän kanssaan kynttilänvalossa korttia ja join vodkadrinkkejä aamukolmeen. Kun lopulta hipsin nukkumaan, pojat opettelivat sanomaan suomeksi "hyvää yötä". Kun palasin pienestäkin reissusta, he riensivät ovelle vastaan ja huikkasivat valtaisat hymyt kasvoillaan "welcome home!" Ja kun laiskuuttani jätin hotellivaraukseni viime tinkaan ja saavuin paikalle vasta, kun kaikki huoneet olivat jo menneet, he antoivat minun nukkua pari yötä hotellin ravintolassa täysin ilmaiseksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-qJBkX6QiLFc/VUFHIFH_nFI/AAAAAAAABKc/2k9zFNAHb7g/s1600/IMG_1962.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-qJBkX6QiLFc/VUFHIFH_nFI/AAAAAAAABKc/2k9zFNAHb7g/s1600/IMG_1962.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yöllinen shakkiottelu</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
En ole koskaan tavannut yhdessäkään hotellissa ihanampaa henkilökuntaa. Pelkästään heidän ansiostaan jäin Nagarkotiin yhteensä noin kuukaudeksi, vaikka alun perin tarkoitukseni oli viipyä kolme yötä. Hotellissa oli jotenkin erityinen tunnelma. Vieraita kohdeltiin enemmänkin ystävinä tai perheenjäseninä kuin asiakkaina. Yllätyin kerta kerran jälkeen, kun huomasin, kuinka aidosti hotellin pojat välittivät omasta hyvinvoinnistani, miten tarkkaan he aistivat jokaisen mielentilani ja kuinka innokkaasti he suojelivat minua kaikelta, mitä en ikinä edes keksinyt pelätä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-KQH6p3rmhqg/VUFHqrpcg_I/AAAAAAAABKs/uI2dlaXgY8M/s1600/P1080601.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-KQH6p3rmhqg/VUFHqrpcg_I/AAAAAAAABKs/uI2dlaXgY8M/s1600/P1080601.JPG" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The Hotel at the End of the Universe</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt haluaisin tehdä saman heille. Harva nepalilainen on viime päivinä päässyt Facebookiin, mutta sieltä on kuitenkin selvinnyt, että hotellin pojat ovat elossa. Siihen hyvät uutiset sitten loppuvatkin. Koko hotelli vaurioitui pahasti maanjäristyksen aikana, joten ystävilläni ei ole enää työpaikkoja. Maanjäristys tuhosi myös heidän kotinsa, joista ei ole nyt mitään jäljellä. Kevät on ollut poikkeuksellisen kylmä, monsuunikausi on aluillaan ja pojat perheineen nukkuvat ulkosalla itse kyhäämissään teltoissa. Heillä on hieman ruokaa ja juomavettä, mutta varastot hupenevat koko ajan. Yhdellä pojista oli muutama päivä sitten pankkitilillään noin 4 euroa. Kun kysyin, voinko mitenkään auttaa, hän vastasi vain: "I don't know, it's getting harder day and night".<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-dokO1fXTZ5k/VUFItwf0M-I/AAAAAAAABK4/LnxsC6BbOQg/s1600/4382199_1430293105.061_funddescription.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-dokO1fXTZ5k/VUFItwf0M-I/AAAAAAAABK4/LnxsC6BbOQg/s1600/4382199_1430293105.061_funddescription.jpg" height="382" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ystäviäni nykyisissä asuinoloissaan</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
Koska hotellin pojilla on paljon muitakin länsimaisia ystäviä, jotka ovat yhtä lailla huolesta sekaisin, aloimme Facebookissa jutella keskenämme ja miettiä, mitä voisimme tehdä. Lopulta saimme aikaan keräyksen, jonka tuotto menee suoraan The Hotel at the End of the Universe -hotellin henkilökunnalle ja heidän perheilleen. Henkilökuntaa on melko paljon, yhteensä ehkä 15, ja heistä jokainen tarvitsee kipeästi apua selvitäkseen seuraavista kuukausista ja voidakseen rakentaa elämänsä uudelleen. Jos siellä lukijoissa siis on ketään, joka tätä tekstiä lukiessaan tunsi sympatiaa, olkaa kilttejä ja tehkää edes pieni lahjoitus <a href="http://www.gofundme.com/ta5nzv7f#" target="_blank">täällä</a>. Jokainen euro ja sentti tulee tarpeeseen.<br />
<br />
Tietenkin jos haluatte auttaa nepalilaisia laajemmin, se onnistuu myös <a href="https://www.punainenristi.fi/lahjoita/nepalin-maanjaristys" target="_blank">SPR:n kautta</a>.<br />
<br />
Kiitos!!! <3<br />
<br />
P.S. Yhdestä ystävästäni en ole saanut vielä mitään elonmerkkejä. Olin häneen yhteydessä viimeksi, kun Germanwingsin lento Barcelonasta Dusseldorfiin putosi Alpeilla. Tuolloin hän halusi varmistaa, etten ollut sillä lennolla, koska tiesi, että olin juuri matkustanut Barcelonaan. Toistaiseksi viimeinen viesti, jonka olen häneltä saanut, kuuluu näin:<br />
<br />
"I am fine, but I worry about the future. Nowadays, there are accidents in many, many parts of the world. I feel like all the people in the world are living in dangerous situations. But thank you so much for your message. Let's stay in touch in the coming days!"</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-13665595643831795602015-03-25T08:34:00.000+02:002015-03-25T09:15:22.796+02:00Pankkivankitilanne<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Maanantaina hilpaisin ensi töikseni uuteen paikalliseen pankkiini hakemaan uutta paikallista pankkikorttiani. Minulla oli sitä varten sovittuna oikein tapaaminenkin henkilökohtaisen pankkineuvojani Silvia Palmas Serranonkinkun kanssa (on pieni mahdollisuus, että muistan nimen väärin, nämä täkäläiset nimet kun ovat minulle vielä uusia). Silvia oli meileissään vaikuttanut harvinaisen professionaaliselta ja kohteliaalta, joten odotin tapaamisen olevan miellyttävä läpihuutojuttu.<br />
<br />
Sitä se oikeastaan olikin, jos vain läpihuutojutussa painotetaan sitä huutopuolta.<br />
<br />
Mutta palataan alkuun. Asettelin takalistoni mukavasti Silvian tarjoamaan tuoliin, avasin päällystakkini napit ja katsoin odottavasti edessäni istuvaa huoliteltua, jakkupukuista naista. Silvia kohensi käsissään olevaa paperipinoa, lupasi hymyillen kertoa minulle uudesta pankkitilistäni, vilkaisi ulos ja <i>alkoi huutaa sen, minkä keuhkoista lähti</i>. Huutavan Silvian kieli oli sen verran nopeaa, että jäin heti kierroksella jälkeen, mutta hän ei selvästikään säästellyt sanojaan.<br />
<br />
Kun sitten seurasin Silvian katsetta, huomasin, että yksi pankkivirkailijoista oli laittanut pankin ulko-oven säppiin. Näin päättelin siitä, että joku mummo oli liiskannut mummokasvonsa pankin oveen ja tuntui kovasti pyrkivän sisälle siinä kuitenkaan onnistumatta. Seuranaan mummolla oli noin parikymmentä muuta ihmistä, jotka hekin liimautuivat pankin ikkunoihin ja takoivat niitä käsillään.<br />
<br />
Pankissa puhkesi kaaos. Kaikki kolme pankkivirkailijaa kimittivät yhteen ääneen. Silvia jakoi komentoja ja kiljui jotain siitä, että protokollaa on noudatettava. Sitten hän kääntyi tyynesti puoleeni ja jatkoi rauhalliseen sävyyn "Kerron nyt sinulle pankkitilistäsi. Tässä lomakkeessa...", kunnes joku pankkivirkailijoista jälleen keskeytti hänet ja meluaminen alkoi uudestaan. Kun sama oli toistunut pari kertaa, Silvia pudisti päätään, pyysi häiriötä anteeksi ja lisäsi: "Meillä on ongelmia joidenkin asiakkaidemme kanssa, jotka tulevat tänne vain valittamaan ja valittamaan."<br />
<br />
Samassa kaikki kolme pankkivirkailijaa pongahtivat ylös, siirtyivät ulko-ovelle ja alkoivat huutaa suoraa huutoa juuri mainituille asiakkailleen. Asiakkaat vastasivat samalla mitalla. En taaskaan ymmärtänyt kaikkea, mutta sen kuulin, että joku uhkasi soittaa poliisit. Vaikka yritin pitää naamani peruslukemilla, ihonvärini varmaankin kalpeni Kyseenalaistavasta korallista Huolestuneeseen helmiäiseen. Minkä ihmeen pankin olin oikein mennyt valitsemaan?! Kyllähän espanjalaiset temperamenttisia ovat, mutta ei kai täälläkään ole normaalia lukita asiakkaita ulos ja solvata heitä lasin takaa?<br />
<br />
Hetken päästä Silvia palasi hiukset harottaen paikalleen ja jatkoi väsyneenä tilitietojeni läpikäymistä. Kun keskeytyksistä ja yleisestä huutomyrskystä ei kuitenkaan tahtonut tulla loppua, hän pahoitteli asiaa yhä uudelleen ja selitti tilannetta sanomalla: "Nämä ihmiset tulevat tänne valittamaan, koska eivät enää pysty maksamaan velkojaan, mutta mitä me sille voimme tehdä? Emme mitään, meidän on pakko seurata ylempää tulevia käskyjä".<br />
<br />
Vihdoin ja viimein omissa pikku aivoissani syttyi lamppu: todistin parhaillaan Espanjan talouskriisin vaikutuksia! Käännyin luimistellen katsomaan oven takana seisovaa ihmisjoukkoa. He olivat ehkä menettäneet kaiken ihan ilman omaa syytään, eikä heillä nyt ollut ketään, kenen puoleen kääntyä, kun pankkikaan ei päästänyt heitä sisälle.<br />
<br />
Samaan aikaan edessäni Silvia jatkoi sitkeästi paperieni läpikäymistä. Kun hän sitten sai kaiken hoidettua, hän totesi reippaasti: "Nyt meillä on ongelma. Emme voi avata ulko-ovea, joten emme voi antaa sinun lähteä".<br />
<br />
Ensimmäistä kertaa ikinä olin vankina pankissani.<br />
<br />
Koska en voinut muutakaan, pyörittelin peukaloitani ja katselin silmät suurina, kuinka mekastus ympärilläni jatkui. Aikaa kului. Aina välillä pankkivirkailijat pyysivät minulta mitä nöyrimmin anteeksi tai viittasivat minuun sanoilla "pobrecita ella" ("naisparka"). Sen jälkeen he palasivat muitta mutkitta komentamaan ulos lukittuja asiakkaitaan, joiden tilin saldo ei ilmeisesti enää riittänyt edes henkilökunnan myötätuntoon.<br />
<br />
Yhtäkkiä mielessäni kävi, että jos olisimme olleet Englannissa, pankkivirkailijat olisivat varmaan tarjonneet minulle kupposen teetä. Toisaalta Englannissa koko tilannetta ei luultavasti olisi päässyt syntymään. Siellä omaisuutensa menettäneet asiakkaat olisivat koputtaneet pankin oveen ja tiedustelleet varovasti: "<span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.0"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.0.$end:0:$0:0">Excuse
me, I'm terribly sorry to bother you, but I seem to have lost
everything and I was wondering if you could be so kind as to spare me so</span></span><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0.$end:0:$0:0">me of your valuable time and perhaps do something about it? If it's not too much trouble, of course." </span></span></span><br />
<span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0.$end:0:$0:0"><br /></span></span></span>
<span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0.$end:0:$0:0">Tämän huomaavaisen pyynnön kuultuaan brittiläiset pankkivirkailijat olisivat tietenkin kieltäytyneet auttamasta asiakkaitaan, mutta tehneet sen ulkoisesti mitä kohteliaimmin sanakääntein. Kauniita, mutta sisällöltään tyhjiä fraaseja olisi toisteltu aina aavistuksen kireämpään sävyyn, kunnes molemmat osapuolet olisivat salaa sydämistyneet ja koko keskustelu olisi alentunut harvinaisen pisteliääksi piilovittuiluksi. Ulkomaalaisen korvaan se olisi silti kuulostanut äärimmäisen hyvätapaiselta loppuun saakka.</span></span></span><br />
<span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0.$end:0:$0:0"><br /></span></span></span>
<span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0"><span data-reactid=".f.1:3:1:$comment10153250344473623_10153250679633623:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.3.0.$end:0:$0:0">Heräsin mietteistäni, kun paikalle saapui selvästi parhaat päivänsä nähnyt, mutta käsiaseella varustettu poliisi. Hetken neuvottelun jälkeen oveen liimautunut mummo seuralaisineen </span></span></span>suostui vastahakoisesti väistymään sen verran, että poliisi mahtui saattamaan minut ulos rakennuksesta. Itse katsoin parhaaksi kipittää ripeästi tieheni, mutta veikkaan, että muiden osalta asian selvittely pankin edustalla jatkui vielä pitkään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-io10pLD9X6Q/VRHbKehj5uI/AAAAAAAABIQ/iFDaVa3L5ZY/s1600/IMG_3522_edit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-io10pLD9X6Q/VRHbKehj5uI/AAAAAAAABIQ/iFDaVa3L5ZY/s1600/IMG_3522_edit.jpg" height="438" width="640" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-32621359147333430712015-03-23T08:52:00.000+02:002015-03-23T17:01:55.328+02:00"Vartin päästä sun uusi elämä alkaa""Noni, vartin päästä sun uusi elämä alkaa", totesi vieressäni istunut reilusti yli viisikymppinen suomalaismies, kun aloitimme laskeutumisen Barcelonaan, ja halusi oikein kopauttaa rystyset yhteen muuton kunniaksi. Hetken jo näytti, että mies pongahtaa tuolistaan ja tarjoaa kaupan päälle vielä yläläpsyn ja chest bumpin, sen verran tohkeissaan hän muutostani oli.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Tohkeissani olin tietysti itsekin, mutta sillä lailla hieman hillitymmin, hiljaa itsekseni hymyillen ja aihetta sen enempiä vatvomatta. Vieruskaverini sen sijaan paapatti menemään. "Joko jännittää hirveästi? Mua ainakin jännittäisi! Mä olisin suorastaan paniikissa. Kyllä suakin täytyy vähän jännittää? Mutta ei hätää, hyvin kaikki menee! Tai sitten jos ei mene, niin muista, että se setä lentokoneessa sanoi, että kyllä kaikki järjestyy. Oonkohan mä muuten viimeinen suomalainen, jolle sä puhut pitkään aikaan? Onpas tämä jännää! Onko sulla laukku täynnä ruisleipää ja salmiakkia? Ai ei? Noh, koita nyt pärjäillä, oikein hyvää uutta elämää! Ja pidä mut mielessä, jos jotain menee pieleen!"</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sedän myötäeläminen oli sen verran liikuttavaa, että se pysyy kyllä mielessä, mutta ainakaan vielä mikään ei ole mennyt pieleen. Edes <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.com.es/2014/08/muistelo-maanantai-noloa-lontoossa.html" target="_blank">hameeni ei tällä kertaa hilautunut nolosti korviin</a>, kun raahauduin läpi Barcelonan kentän selässäni reppu, joka oli niin iso ja painava, että sen kiertoradalla luultavasti kiersi pienempiä reppuja.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kentältä lähteissä tein pyhän päätöksen välttää englantia aina, kun mahdollista. Heti alkuun ilmoitin reippaasti taksikuskille sujuvalla espanjalla, että "Minun espanjani ei ole kovin hyvin". Se ilmeisesti tepsi, koska loppumatkan kuski puhui minulle niin hitaasti ja varoen, että melkein pelkäsin hänen irrottavan otteensa ratista täydentääkseen viestintää vielä käsimerkein.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hotellille saavuin yhdeksän aikaan illalla. Raivasin tieni yli Las Ramblasin turistimeren ja esittelin itseni respassa Mariana. Respan nainen pulputti hänkin minulle kiitettävästi melkein pelkkää espanjaa ja käänsi vain vaikeimmat sanat englanniksi, jos aloin näyttää erityisen hämmentyneeltä tai keskeytin hänet sanomalla omalla raasuespanjallani "Minä ei ymmärrä poletti. Mikä on poletti?" </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tuosta paikallisten innosta puhua omaa kieltään on varmaan vielä etua oman oppimiseni kannalta. Haittapuoleksi luettakoon se, että saatan kulkea koko seuraavan kuukauden likaisissa vaatteissa, koska hotellini poleteilla toimivien pyykkikoneiden käyttö jäi vielä hiukan epäselväksi.</div>
<div>
<br />
Koska matkustuspäiväni sattui heti läksiäiskekkereideni perään, hotellihuoneeseen astuessani tunnelmia voisi kuvailla sanoilla "väsynyt, mutta onnellinen". Jaksoin tuskin purkaa matkalaukkuni ennen kuin rojahdin sänkyyn. Onneksi laukuista löytyi myös korvatulpat, muuten olisi mennyt hyvä rojahdus hukkaan. Las Ramblasin discojumputus kun kuuluu aika hyvin tänne toiseen kerrokseen, vaikka pikkuruinen parvekkeeni hotellin takapihalle päin aukeaakin.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-1Yl6-tB1Ibk/VQ9YQaIyi5I/AAAAAAAABHI/J5Z8RwdHY1Y/s1600/P1090417_edit_small.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-1Yl6-tB1Ibk/VQ9YQaIyi5I/AAAAAAAABHI/J5Z8RwdHY1Y/s1600/P1090417_edit_small.jpg" height="427" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-3hbygvte7bc/VQ9cqYcVmVI/AAAAAAAABHU/YzkrRn5rweI/s1600/P1090412_small.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-3hbygvte7bc/VQ9cqYcVmVI/AAAAAAAABHU/YzkrRn5rweI/s1600/P1090412_small.jpg" height="416" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-KJ7qRH35-IM/VQ9c8PNdsQI/AAAAAAAABHc/mJFANKA5O6I/s1600/P1090413_small.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-KJ7qRH35-IM/VQ9c8PNdsQI/AAAAAAAABHc/mJFANKA5O6I/s1600/P1090413_small.jpg" height="426" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pakko myöntää, että tuntuu vähän kummalliselta asua hotellissa kokonainen kuukausi, mutta on täällä onneksi pieni keittiönurkkaus siltä varalta, että tapojeni vastaisesti innostun kokkaamaan. Ja mikä parasta hotellin katolla sijaitsee päheä aurinkoterassi! Seuraavan kolmen päivän sää näyttääkin heti siltä, että terassille tulee tarvetta, kunhan sadevesi kohoaa yhdeksänteen kerrokseen asti.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-wtAwUo-xc-M/VQ9gZVJY-pI/AAAAAAAABHo/aQzQTurK7Kg/s1600/P1090430_edit_small.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-wtAwUo-xc-M/VQ9gZVJY-pI/AAAAAAAABHo/aQzQTurK7Kg/s1600/P1090430_edit_small.jpg" height="412" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-3Dx8VPzAkLo/VQ9iMNrN5xI/AAAAAAAABH8/7_gQQq7tKlQ/s1600/IMG_3509_edit_small.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-3Dx8VPzAkLo/VQ9iMNrN5xI/AAAAAAAABH8/7_gQQq7tKlQ/s1600/IMG_3509_edit_small.jpg" height="480" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-wWYWhjXa_cc/VQ9gfAGjABI/AAAAAAAABHw/hp7rENXQ2CA/s1600/P1090424_edit_small.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-wWYWhjXa_cc/VQ9gfAGjABI/AAAAAAAABHw/hp7rENXQ2CA/s1600/P1090424_edit_small.jpg" height="426" width="640" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-22947877155239550012015-03-11T08:43:00.000+02:002015-03-11T08:43:00.142+02:00Viikon ihanin lause ja juhlapyhät eri maissa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-D_YbdUaULdM/VPTSgpbI-qI/AAAAAAAABGM/2ib_1N1ZexM/s1600/8057564507_6913d0cdb5_k.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-D_YbdUaULdM/VPTSgpbI-qI/AAAAAAAABGM/2ib_1N1ZexM/s1600/8057564507_6913d0cdb5_k.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/miquelgp/8057564507" target="_blank">Miquel Gonzalez Page</a></td></tr>
</tbody></table>
Lueskelin puolihuolimattomasti yhtä Barcelonan muuttotiimini lähettämistä maahanmuuttajan raamatuista, kun silmiini sattui kaiken toiston ja jaarittelun seasta seuraava, kertakaikkisen ihana lause:<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
"There are 17 public holidays in Barcelona each year."</h3>
<br />
Siis 17 yleistä juhlapyhää! Seitsemäntoista! Vertailun vuoksi Suomessa taitaa olla 11 ja Englannissa 8. Englannin eduksi on kylläkin luettava se, että jos juhlapyhä sattuu osumaan viikonlopulle, se vain siirtyy seuraavalle maanantaille. Lontoossa ei koskaan joulun aikaan tarvinnutkaan miettiä, onko kuluva vuosi nyt lomien kannalta niitä hyviä vai huonoja.<br />
<br />
Espanjassa on käsittääkseni sama harmillinen systeemi kuin Suomessa eli jos juhlapyhä osuu viikonloppuun, se menetetään. Mutta ei se mitään, koska noin muuten Kataloniassa on osattu ajoittaa juhlapyhät paremmin kuin hyvin. Vapun ja juhannuksen lisäksi myös Suomen itsenäisyyspäivä on yleinen vapaapäivä, mikä on ihan mahtavaa, koska kyllä Lontoon toimistolla olikin vaikeaa salavihkaa tihrustaa Linnanjuhlien nettilähetystä ja yrittää bongata juuri se puoliminuuttinen, jolloin yksi (aina yhtä ihana ja edustava) kaverini on kättelyvuorossa.<br />
<br />
Ihan huippua ainakin omalla kohdallani on myös se, että Barcelonassa syntymäpäiväni on yleinen vapaapäivä! Harmi vaan, ettei se dagen efter taida olla...Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-31853869662437190752015-03-09T09:04:00.000+02:002015-03-09T09:04:00.682+02:00Mitä ihmettä? Barcelona ei olekaan Barca!Olen tähän asti elänyt autuaasti siinä uskossa, että Barcelonan lempinimi on tuttavallisesti Barca, mutta eipä kuulemma olekaan! Tiesittekö te tätä? Älkää nyt sanoko, että kaikki tiesitte?<br />
<br />
Koska näin kymmenisen minuuttia myöhemmin olen kumminkin Barcelona-terminologian suhteen jo ihan pro, kokosin yhteen näppärän pikku sanaston, jonka avulla kaikki halukkaat voivat viilata pilkkua ja hankkia vähällä vaivalla näsäviisaan besserwisserin maineen.<br />
<br />
<h2>
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;">
Barca, Bar<span style="background-color: white; line-height: 14.5600004196167px;">ça vai Barna?</span></span></h2>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-2TvYAYxCrgQ/VPToKWX8IsI/AAAAAAAABGc/g4lCbUE4YzA/s1600/barca.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-2TvYAYxCrgQ/VPToKWX8IsI/AAAAAAAABGc/g4lCbUE4YzA/s1600/barca.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/ponce2007/3321308993" target="_blank">Antonio Bravo</a></td></tr>
</tbody></table>
Barca (lausutaan barka) on kyllä espanjaa, mutta ei tarkoita ältsykivaa uutta kotikaupunkiani, vaan jonkinmoista venettä! Juuri muuta se ei sitten kai tarkoitakaan.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-5bFGKj9p2ng/VPTpo2gWKLI/AAAAAAAABGo/EIL5TSriC9U/s1600/barsa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-5bFGKj9p2ng/VPTpo2gWKLI/AAAAAAAABGo/EIL5TSriC9U/s1600/barsa.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/tetegil/6056413835" target="_blank">Antonio Gil</a></td></tr>
</tbody></table>
Barça (lausutaan Barsa) ei sekään ole se kaupunki, vaan Barcelonan jalkapallojoukkue, kuten kaikki penkkiurheilijat jo tiesivätkin.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-dE0MmWqpPEQ/VPTqev4j2LI/AAAAAAAABG0/4HMwhQW2kOA/s1600/barna.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-dE0MmWqpPEQ/VPTqev4j2LI/AAAAAAAABG0/4HMwhQW2kOA/s1600/barna.jpg" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/ze_valdi/7242467670" target="_blank">Ze Valdi</a></td></tr>
</tbody></table>
Barna (lausutaan Barna) on vihdoin se kaupunki! Jos nimi ei miellytä, niin Barcelona voidaan kyllä lyhentää myös lentokenttätyyliin BCN.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-37079746328647066522015-03-05T08:46:00.000+02:002015-03-08T19:01:30.732+02:00Nimenvaihdos ja uusi alter egoni<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-gIh5_Ol9l2A/VPSjIMwcPpI/AAAAAAAABFs/vG-oxjPITD0/s1600/2977023299_2bb01ef235_b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-gIh5_Ol9l2A/VPSjIMwcPpI/AAAAAAAABFs/vG-oxjPITD0/s1600/2977023299_2bb01ef235_b.jpg" height="456" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/i_heart_him/2977023299" target="_blank">daisy</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Joskus ulkomaille muuttaessa saa huomata, että oma suomalainen etunimi aiheuttaa paikallisissa tarpeettoman paljon hämmennystä tai hilpeyttä. Tämän tietävät ainakin kaikki englanninkieliseen maahan muuttaneet Pekat ja Fannyt, Espanjaan suunnanneet Marikat ja Japaniin kotiutuneet Hennat.<br />
<br />
Eija ei onneksi lontoolaisille tarkoittanut mitään. Kukaan ei tietenkään lonkalta osannut ääntää sitä oikein, eikä asiaa auttanut, että työpaikalla esimieheni tuppasi ensimmäiset puoli vuotta kertomaan kaikille, että olen Aija ja tulen Norjasta. Aija oli kyllä ihan riittävän lähellä Eijaa, mutta jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miksi työkaverit heittelivät kysymyksiä mm. norjalaisesta musiikista ja siitä, millaisia norjalaiset miehet britteihin verrattuna ovat. Öööh...en tiedä? Eiköhän Norjassakin kuunnella jonkin verran metallia ja miehet varmaan ulkoilevat ahkerasti paksuissa, turskantuoksuisissa villapaidoissaan.<br />
<br />
Kun työkaverit sitten oppivat, että olenkin Eija, minua alettiin tervehtiä sanomalla "heya Eija". Se oli ihan söpöä, toisin kuin se, miten britit äänsivät nimeni, jos näkivät sen ainoastaan kirjoitettuna ja joutuivat arvaamaan. Silloin se lausuttiin jotakuinkin "Iidza". Kun iso osa vastaanottamistani puheluista alkoi aina "Am I speaking to Iidza?", sain välillä pidätellä, etten olisi vastannut "You're most certainly not".<br />
<br />
Hauskaa oli myös kahviloissa ja muissa take away -lounaspaikoissa, joissa tilauksen yhteydessä pyydettiin asiakkaan nimi. Jos sanoin olevani Eija, kahvimukissani saattoi lukea vaikkapa Awa. Muistan myös yhden kerran, jolloin kahvin valmistanut barista vilkaisi mukia, kurtisti kulmiaan, tuijotti mukia vielä hetken hämmennyksen vallassa ja yritti sitten varovaisesti: "Eiyyyyyyy?" Sain lopulta tarpeekseni ja kehitin itselleni ihan uuden kahvilanimen, joka toimii joka kerta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-JnYSLQuoba4/VPSu_QXaxFI/AAAAAAAABF8/oq3Ueaqtsvw/s1600/IMG_1623.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-JnYSLQuoba4/VPSu_QXaxFI/AAAAAAAABF8/oq3Ueaqtsvw/s1600/IMG_1623.jpg" height="640" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kahvini tilaa aina Tina.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nyt, kun olen muuttamassa Espanjaan, sekä etunimeni että kahvilanimeni saattavat mennä vaihtoon. Eija kun ei Espanjassa ole kovin näppärä nimi, koska se äännetään suurin piirtein samoin kuin espanjan sana 'ella', suomeksi 'hän' (onneksi sentään naispuolinen 'hän'). Vaikka en ole koskaan asunut espanjankielisessä maassa, olen käynyt espanjalaisten kanssa jo ihan tarpeeksi keskusteluja, jotka menevät suunnilleen näin:<br />
- Tässä on Eija.<br />
- Ahaa, okei. Mikä hänen nimensä on?<br />
- No hän on Eija.<br />
- Joo joo, mutta mikä hänen nimensä on?<br />
- No Eija! Hänen nimensä on Eija!<br />
- Siis...häh?<br />
<br />
Välttääkseni nuo keskustelut jatkossa päätin ruveta Espanjassa käyttämään toista nimeäni. Se on Maria, joten luulisi toimivan! Mariassakin paino kyllä varmaan siirtyy i-kirjaimelle (Mariia), ja saatan siinä sivussa leimautua uskonnollisen perheen tyttäreksi, mutta onhan se nyt parempi kuin esitellä itsensä sanomalla "Minä olen Hän". Sitä paitsi voihan se olla mukavaakin tehdä toisestakin nimestään vähän enemmän oma. Puhumattakaan siitä, millaiseksi persoonaksi tässä paljastuu! Maria kun saattaa hyvinkin olla ihan erilainen tyyppi kuin Eija.<br />
<br />
Täytyy toivoa, että Maria on ainakin topakka, koska uuden työpaikkani esimies ja HR-ihminen ehtivät jo oppia tuntemaan minut Eijana ja heillä ollut viime aikoina vähän vaikeuksia vaihtaa Mariaan. Ei kai auta kuin kitkeä kaikki eijattelut heti alkuunsa, muuten joudun kohta tottelemaan molempia nimiä ja se vasta kummallista olisi.<br />
<br />
Vielä kun keksisi, miten Maria sitten allekirjoittaa kaikki virallisemmat paperit...Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-87393659734922378932015-03-02T16:12:00.000+02:002015-03-02T22:08:15.402+02:00Muutto ulkomaille: eka vs. toka kerta<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-liuE9FEmJWM/VPJGo-5x0kI/AAAAAAAABD8/DTzs3KXIDQM/s1600/muutto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-liuE9FEmJWM/VPJGo-5x0kI/AAAAAAAABD8/DTzs3KXIDQM/s1600/muutto.jpg" height="452" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/shenamt/8088740965" target="_blank">Shena Tschofen</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nyt, kun olen muuttamassa Barcelonaan, mielessäni on pitkästä aikaa pyörinyt vuosi 2007, jolloin muutin ensimmäistä kertaa elämässäni ulkomaille. Silloin suuntana oli Lontoo, ja minua jännitti ihan hirveästi. Onneksi en silloin vielä tiennyt, kuinka stressaava ensimmäisestä vuodestani Lontoossa tulisi, muuten olisin varmaan perunut koko jutun.<br />
<br />
<br />
<h3>
Lähdön hetkellä tahdoin vain jäädä kotiin</h3>
<br />
Stressiin oli tuolloin monia syitä, joista kaikki eivät edes liittyneet muuttoon. Isäni oli sairastunut vakavasti. Päivä, jona lensin Lontooseen, oli lauantai, isä taas joutui ensimmäistä kertaa lääkäriin sitä seuraavana maanantaina. Tuntui, etten olisi voinut ajoittaa muuttoani melkein 2000 kilometrin päähän juuri huonommin.<br />
<br />
Ikävöin myös kavereitani jo etukäteen ja pelkäsin, että eri maissa asuessamme yhteydenpito pikkuhiljaa hiipuisi ja kaikki unohtaisivat minut. Yhtenä viimeisistä illoistani Suomessa seisoin parhaan kaverini kanssa eräässä Tampereen keskustan risteyksistä ja hoimme toisillemme "älä mee" ja "eikun älä itse jää". Taustalla valoisa kesäinen kaupunki näytti hillittömän kauniilta, enkä enää voinut mitenkään ymmärtää, miksi olin lähdössä sieltä mihinkään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-kWQCCZSNrRo/VPIm0KgI8CI/AAAAAAAABDU/Kvxp8__U2fs/s1600/journey.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-kWQCCZSNrRo/VPIm0KgI8CI/AAAAAAAABDU/Kvxp8__U2fs/s1600/journey.jpg" height="424" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onko tämä muutto nyt oikeasti tarpeen? Miksi, oi miksi edes ryhdyin tähän?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<h3>
Toivoin olevani kuka tahansa, kunhan en minä itse</h3>
<br />
Lontoossa minua odotti uusi työ, joka oli kyllä huippumielenkiintoinen, mutta johon omat rahkeeni eivät mielestäni riittäneet ollenkaan. Olin tehnyt valmistumisen jälkeen oman alan töitäni noin vuoden verran. Olin vielä ihan juniori, mutta uudessa työssäni vastaisin oman alani hommista koko firman osalta. Kaiken lisäksi oma alani liittyy nimenomaan englannin kieleen, joten roolini oli olla yrityksen englannin kielen asiantuntija - huolimatta siitä, että olin niitä harvoja firman työntekijöitä, joiden äidinkieli ei ollut englanti. Kun soppaan vielä lisätään yrityksen toimiala, joka oli huomattavan tekninen ja minulle täysin uusi, tiesin olevani pulassa.<br />
<br />
Muistan vieläkin, kuinka ensimmäisenä työpäivänäni katselin täpötäydessä aamujunassa ympärilleni ja toivoin olevani kuka tahansa junan matkustajista, kunhan en minä itse. Olisin mieluummin mennyt vaikka hammaslääkäriin poistattamaan viisauden hampaita. Toisaalta tiesin kyllä, että ensimmäiset päivät pärjään pelkästään hymyilemällä ja olemalla mukava, mutta entä sen jälkeen? Kauanko uudella esimiehelläni kestäisi huomata, ettei minusta ollut näihin hommiin?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-KfDJl0DEOFQ/VPInKWJCoKI/AAAAAAAABDc/e0-ET01XFOk/s1600/train.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-KfDJl0DEOFQ/VPInKWJCoKI/AAAAAAAABDc/e0-ET01XFOk/s1600/train.jpg" height="640" width="474" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hei, haluaisiko joku täällä junassa vaihtaa paikkaa kanssani? Ei siis istumapaikkaa, vaan elämää.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Huvittavaa kyllä ensimmäisinä kuukausinani minua pyydettiin kirjoittamaan koko alan monimutkaisimmista asioista, joista osaisin tuskin vieläkään kirjoittaa mitään. Koko firmalla ja sen asiakkailla oli kuulemma vaikeuksia ymmärtää tiettyä toimialamme osa-aluetta, joten olisipa näppärää, jos voisin kirjoittaa heti alkuun siitä. Sen jälkeen voisin varmasti ohjeistaa Python-ohjelmointikielen käytön, siitäkin olisi paljon apua. Viis siitä, että en itse ollut koskaan käyttänyt yhtäkään ohjelmointikieltä ja että omiin korviini homma kuulosti siltä kuin minua olisi pyydetty juuri opettamaan parissa viikossa muut puhumaan urdua, kiinaa tai jotain muuta kieltä, jota en itse osaa lainkaan. Vasta oltuani töissä puoli vuotta aloin varovasti uskoa, että ehkä en saisikaan potkuja, ainakaan juuri kuluvalla viikolla.<br />
<br />
<br />
<h3>
Pakastevihannekset, jotka katkaisivat kamelin selän</h3>
<br />
Tietysti ulkomaille muuttoon liittyi paljon muutakin hankalaa. Olin jo tottunut etäsuhteeseen, mutta yhtäkkiä minulla oli avopuoliso, jota en vielä edes tuntenut niin kauhean hyvin. Ensimmäisen viikon asuimme poikaystäväni ankeaakin ankeammassa kämppiskämpässä, joka tuntui hyisen kylmältä, koska sen asukkailla oli tyypillisen englantilaisesti tapana jättää ikkuna aina auki. Itse en ymmärtänyt ikkunan toimintamekanismia, joten muiden lähdettyä töihin en osannutkaan sulkea sitä ja tyydyin surkeana palelemaan. Kun vielä löysin keittiön lattiasta siihen kiinni kuivuneet pakastevihannekset ja purkillisen pyykkipulveria, joita kukaan ei ollut vaivautunut siivoamaan, mielialani putosi entisestään.<br />
<br />
Seuraavana päivänä alkoi asunnon metsästys, joka Lontoossa on aina pieni painajainen, koska kaupungin hirveimmästä itsemurhaloukostakin saa pulittaa pienen omaisuuden. Käytännössä asunnon etsintä myös jäi minun harteilleni, koska silloinen poikaystäväni oli päivät töissä. Hommaa hankaloitti se, etten tiennyt Lontoon eri alueista vielä mitään, saatika ymmärtänyt, miten asunnonvälitys Englannissa toimii. Netissä oli muutama lupaavan oloinen kämppä, mutta niistä soittaminen jännitti. Mitä sinne puhelimeen kuului sanoa? Miten englanniksi edes sanotaan "asuntonäyttö"? Onko Lontoossa sellaisia? Ja miksi kaikki kämpät, joista soitin, olivat jo menneet?<br />
<br />
Asunnonvälityksen lisäksi tietysti myös kaikki muut käytännön asiat pankkitilin avaamisesta puhelinliittymän hankkimiseen toimivat toisin kuin Suomessa - omasta mielestäni tietenkin hankalammin. Asioiden hoitaminen oli turhauttavaa ja tuntui vievän tarpeettoman paljon energiaa. Uudessa maassa tarvitsin paljon uusia tavaroita, mutta turhauduin, kun en tiennyt, mistä kaupasta mitäkin saa. Liikkeiden nimet eivät sanoneet minulle yhtikäs mitään, ja jos sitten sainkin selville, minkä ketjun kaupasta löydän vaikka vasaran tai viherkasveja, piti vielä selvittää, missä kyseinen kauppa sijaitsee ja millä bussilla tai metrolla sinne pääsee.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-4Ydp0SXJwXw/VPInbOGBkoI/AAAAAAAABDk/PT1l5ONbgAg/s1600/map.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-4Ydp0SXJwXw/VPInbOGBkoI/AAAAAAAABDk/PT1l5ONbgAg/s1600/map.jpg" height="408" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Missä on...no lyhyesti sanottuna kaikki?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<h3>
Epäsosiaalinen suomalaismörkö tässä hei</h3>
<br />
Kaiken kaikkiaan tunsin itseni normaalia avuttomammaksi ja ujommaksi. Vaikka kotimaassa osasin toimia itsenäisen reippaasti, Lontoossa minusta yhtäkkiä kuoriutui epäsosiaalinen suomalaismörkö. Koska olin opiskellut pääaineenani englantia, koin paineita puhua sitä täydellisesti, mutta usein en arkisimmissakaan tilanteissa keksinyt oikeita sanoja. Monissa tilanteissa en osannut käyttäytyä uuden kulttuurin vaatimalla tavalla. Small talk ei kertakaikkiaan tullut minulta luonnostaan, unohdin edelleen usein sanoa 'please' tai käyttää kuulijan etunimeä, enkä tiennyt, milloin ja paljonko tippiä annetaan, saatika koska voin hyväksyä muiden tarjoamia juomia ja koska minun odotetaan tarjoavan kierroksen. Työpaikalla tea roundsien kirjoittamattomat säännöt olivat minulle äärimmäisen epäselvät, huumoriani ei aina ymmärretty ja saatoin huomaamattani aloittaa keskusteluja aiheista, jotka briteille ovat tabuja. Poikaystävääni ärsytti, etten käyttäytynyt reippaammin ja sosiaalisemmin ja laulanut uudesta asuinmaastani pelkkiä ylistyslauluja. Ärsytin itsekin itseäni.<br />
<br />
Oikeastaan olin todella pettynyt, ettei oma muuttoni maailmalle tuntunut ollenkaan mukailevan tyypillisiä ulkomaille muuton vaiheita. Yleensähän uudessa kulttuurissa ollaan aluksi innoissaan kaikesta, eikä sen huonoja puolia huomata ollenkaan. Vasta myöhemmin tietyt asiat alkavat kismittää ja lopulta niihin sopeutuu. Minä olin vasta muuttanut Lontooseen, missä siis oli minun kuherruskuukauteni? En keksinyt muuta selitystä kuin että aikaisemmat kesätyöni ja reissuni Englannissa olivat jo vieneet maalta sen suurimman uutuudenviehätyksen. Vielä kesällä 2002 olin pakahtunut sydän läpättäen innosta Brightonin rannoilla ja salamaystävystynyt joka toisen tapaamani ihmisen kanssa. Viisi vuotta myöhemmin muutto Lontooseen tuntui pelottavan lopulliselta. Jos minulla vain olisi ollut paluulippu, kaikkeen olisi voinut suhtautua rennommin. Nyt stressimittarini osoitti jatkuvasti punaiselle, ja joka kerta, kun näin Lontoon taivaalla lentokoneen, toivoin olevani sen kyydissä matkalla jonnekin muualle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-MtZDHC9YMiY/VPIpJ_r1N5I/AAAAAAAABDw/xZ0qbGih5I8/s1600/brighton.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-MtZDHC9YMiY/VPIpJ_r1N5I/AAAAAAAABDw/xZ0qbGih5I8/s1600/brighton.jpg" height="640" width="430" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nuoruudessani vuonna 2002 kaikilla ei ollut digikameroita, ja sormi joskus lipsahti linssin eteen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Muistan olleeni jossain määrin huolissani myös siitä, miten turvallista Lontoossa on, vaikka muut huolenaiheet saivatkin ajatuksissani runsaasti enemmän tilaa. En ollut koskaan asunut Tamperetta suuremmassa kaupungissa. Kun vielä tiesin Suomen olevan varsinainen lintukoto, en voinut olla miettimättä, osaisinko käyttäytyä Lontoossa Lontoon vaatimalla tavalla. Voisinko esimerkiksi kävellä pimeän jälkeen yksin minne vaan vai kannattiko joitakin alueita välttää? Ylihuolehtivainen poikaystäväni sai minut entistä levottomammaksi tyrkyttämällä laukkuuni kaikenlaisia hälyttimiä ja suosittelemalla, etten kulje pimeällä yhdenkään puiston läpi. Kun sitten heti ensimmäisen kuukauden sisään minulta varastettiin lompakko ja päädyin sattumalta todistamaan pahoinpitelyä, jossa viisi nuorta hupparipoikaa potki maassa makaavaa miestä kaikin voimin päähän ja aiheutti tälle 21 kallonmurtumaa, aloin puristaa käsilaukkuani ja vilkuilla olkani yli hieman tarkemmin.<br />
<br />
<br />
<h3>
Ja pahimpia on aamut</h3>
<br />
Kuten terävimmät teistä ovat jo huomanneet, ensimmäinen muuttoni ulkomaille ei ollut ihan helppo. Kirjoitin tuohon aikaan joka päivä päiväkirjaa, jossa vilahtelee sellaisia helmiä kuin "Ja pahimpia on aamut" sekä "En muista, mitä h****ttiä tein tänäkään p**kailtana. Tiskasin varmaan niin kun aina." Ensimmäinen edes jossain määrin positiivinen merkintä löytyy vasta lokakuun puolivälistä, jolloin olin asunut Lontoossa jo kaksi kuukautta, ja silläkin kertaa vaivalla hankittu optimismini kesti vain sen yhden päivän.<br />
<br />
Nyt vuosia myöhemmin nuo päiväkirjamerkinnät pääsivät yllättämään. Oliko alku Lontoossa tosiaan noin hankalaa? Muuttohan oli parhaita päätöksiä, joita olen ikinä tehnyt. Mukavimpina Lontoon vuosina minulla oli sekä töissä että vapaa-ajalla niin hauskaa, etten ollut ihan varma, kummasta nautin enemmän. Loppujen lopuksi ulkomailla asuminen myös muutti minua monella, nimenomaan positiivisella tavalla (joista kirjoitan ehkä vielä ihan oman postauksensa). Vaikka olenkin sitä mieltä, että <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.fi/2014/06/matkailu-opettaa-vai-opettaako.html" target="_blank">turistimatkailu ei pidemmän päälle opeta ollenkaan niin paljon kuin usein hehkutetaan</a>, toisen kulttuurin keskellä eläminen opettaa sitäkin enemmän.<br />
<br />
<br />
<h3>
Entäs se Barcelona?</h3>
<div>
<br />
Verrattuna ensimmäiseen muuttooni ulkomaille tämä toinen vaikuttaa ihanan helpolta. Uuden työpaikkani mukana tulee relocation package, jossa kokonainen pieni kylä ihmisiä järjestelee muuttoni puolestani. Käytännössä tämä tarkoittaa, että he buukkaavat minulle lennot, pakkaavat ja lähettävät tavarani Barcelonaan, varaavat minulle ensimmäiseksi kuukaudeksi väliaikaisen asunnon ja nimeävät minulle paikallisen tukihenkilön, joka hoitaa kanssani kädestä pitäen kaikki käytännön asiat muuttoon vaadittavista paperitöistä asunnonetsintään ja nettiliittymän avaamiseen. Vaikka en ole itse vielä edes liikahtanut vanhempieni sohvalta, minulla on jo uskokaa tai älkää Espanjassa pankkitili, jolle voin piakkoin siirtää rahaa. Lisäksi olen saanut meilitse Barcelonasta infopaketin toisensa jälkeen, joten en ole joutunut guuglaamaan ja selvittelemään asioita itse. Osa infopaketeista on kyllä vähän turhankin kattavia. Äskön, kun ajattelin nopeasti lukaista läpi saamani Welcome to Barcelona -oppaan, huomasin, että se onkin 122 sivua pitkä!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-9QwPhyh7Yhc/VPRoTQL5O-I/AAAAAAAABE8/auH0BQmcudA/s1600/moveguides.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-9QwPhyh7Yhc/VPRoTQL5O-I/AAAAAAAABE8/auH0BQmcudA/s1600/moveguides.jpg" height="362" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nettiportaali listaa avuliaasti, mitä kaikkea muuton eteen olisi jo pitänyt tehdä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Asioita helpottaa myös se, että kun Lontooseen muuttaessa tuntui, että monet uuden maan käytännöistä olivat outoja, Barcelonassa asiat tuntuvat yleensä toimivan joko juuri niin kuin Suomessa tai juuri niin kuin Englannissa. On paljon helpompi ymmärtää, miten esimerkiksi vuokranvälitys tai työpaikan loma-ajat toimivat, kun jo nopean selityksen jälkeen aivoissa syttyy lamppu ja voi lätkäistä asian päälle aha-siis-ihan-samanlailla-kuin-Lontoossa -leiman. Lisäksi monet Barcelonan kaupoista ovat samojen ketjujen kauppoja kuin Lontoossa. Noin yleisesti se on tietysti hirveän tylsää, koska haluaisin, ettei joka paikassa olisi tismalleen samoja ylikansallisia ketjuja. Varsinkin muuttovaihetta silti helpottaa tietää, että jos tarvitsen vaikkapa edullisia vuodevaatteita tai pyyhkeitä, niitä löytyy Primarkista (olen kantapään kautta oppinut, että vuodevaatteita ei välttämättä kannata raahata mukanaan Suomesta maailmalle, koska tyynyjen ja peittojen koot vaihtelevat maittain).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-xe7kWgON634/VPRqTj-BKnI/AAAAAAAABFI/o9cFFsGdBJc/s1600/bcn_food.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-xe7kWgON634/VPRqTj-BKnI/AAAAAAAABFI/o9cFFsGdBJc/s1600/bcn_food.jpg" height="346" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Barcelonan ruokakaupat eivät ole samoja kuin Lontoossa, mutta niistäkin on oma infopakettinsa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
En myöskään enää huolehdi ollenkaan siitä, että huidellessani maailmalla kaverini kotimaassa unohtaisivat minut. Olemme asuneet eri maissa jo 6-7 vuotta, emmekä edes aina pidä niin kovin tiiviisti yhteyttä, mutta kun sitten satumme samaan maahan, juttu jatkuu kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Sama pätee tietysti perheeseen. Yllättäen edes siskoni lapset eivät ole alkaneet vierastaa minua, vaikka useimmiten loistan poissaolollani. Itse asiassa tuntuu, että välimatka on tehnyt minusta entistäkin rakkaamman special guest star -tädin, mikä on hirveän mukavaa.<br />
<br />
Ehkä ainoa asia, josta tällä hetkellä on vähän samansuuntaiset fiilikset kuin Lontooseen muuttaessa, on uuden asuinkaupungin turvallisuus. Lähes joka kerta, kun olen kertonut jollekin muuttavani Barcelonaan, ensimmäinen vastaus, jonka saan, on ponteva "ole sitten <i>tosi</i> varovainen siellä". Yleensä tätä seuraa tarina siitä, kuinka puhuja tuntee jonkun, jolta on varastettu Barcelonassa lompakko, puhelin, läppäri tai käsilaukku, joka on joutunut siellä aseellisen ryöstön uhriksi (tähän kategoriaan menee myös yksi entinen opiskelukaverini) tai jolle on juotettu barcelonalaisessa baarissa tyrmäystippoja (jälkimmäinen <a href="http://www.rantapallo.fi/mungolife/2013/02/14/taystyrmays/" target="_blank">sattui myös Mungolife-blogin Annalle</a>). Näitä juttuja kuunnellessa olen pikkuhiljaa alkanut epäillä, että meno Barcelonassa saattaa olla inasen Lontoota villimpää. Lontoossa olen kyllä tottunut siihen, että jos et vahdi omaisuuttasi kuin haukka, se helposti katoaa parempiin taskuihin, mutta en todellakaan tunne ketään, joka olisi Lontoossa huumattu tai ryöstetty käsiaseella uhaten (se pahoinpitelykin, jota satuin todistamaan, oli poliisin mukaan hiukan hämärien tyyppien keskinäistä välienselvittelyä, eikä siis mitään, mitä keskimääräiselle turistille saattaisi tapahtua). Kaikkina Lontoon vuosinani en kertaakaan kokenut oman terveyteni olevan vaarassa, enkä varsinaisesti vältellyt mitään alueita edes pimeän jälkeen. Taskuvarkailtakin oli lopulta helppo suojautua, kun vain katsoi, mihin käsilaukkunsa laski.<br />
<br />
Lontooseen verrattuna Barcelonaan muuttoa voi teoriassa hankaloittaa se, etten tunne sieltä vielä ketään (lukuunottamatta yhtä puolituttua entistä työkaveria, jonka tunnen lähinnä nimeltä), ja se, etten puhu sujuvasti paikallisia kieliä. En ole kuitenkaan ottanut näistä stressiä, koska Lontoon vuodet ovat tehokkaasti karsineet minusta sen pienen, epäsosiaalisen suomalaismörököllin, joka sisälläni asui. Nykyisissä (luonnollisesti huippurealistisissa) mielikuvissani uusi, kosmopoliitimpi Eija rientää innolla tutustumaan puoleen kaupunkiin ja hurmaa oitis kaikki tekopirteillä kysymyksillään keskustelukumppanin voinnista ja viimeaikaisesta säästä...heh. Niin ja siitä espanjastakin osaan sentään perusteet ja loput voin sitten oppia uuden työpaikkani tarjoamilla ilmaisilla kielikursseilla.<br />
<br />
Hyvä tästä tulee.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Sn8R7P6oBMg/VPRr6BDnxLI/AAAAAAAABFU/u327T7GBN-k/s1600/bcn_languages.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Sn8R7P6oBMg/VPRr6BDnxLI/AAAAAAAABFU/u327T7GBN-k/s1600/bcn_languages.jpg" height="392" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Katalaania puhuu maailmassa 9 miljoonaa ihmistä, espanjaa taas 405 miljoonaa.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-90127551310705301092015-02-25T19:44:00.000+02:002015-03-02T16:35:45.432+02:00Barcelonan lento lähti - ilman minua<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-uZmyfln9dOQ/VO4I_F38cLI/AAAAAAAABC8/jtFtLDFbeNo/s1600/lento.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-uZmyfln9dOQ/VO4I_F38cLI/AAAAAAAABC8/jtFtLDFbeNo/s1600/lento.jpg" height="430" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/valentinhintikka/6785215794" target="_blank">Valentin Hintikka</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mikä on lempisupersankarinne? Minun on tämä Vituiksmän.<br />
<br />
Teoriassa minun pitäisi parhaillaan olla Helsinki-Vantaalla, vähän perhosia vatsassa. Lentoni Barcelonaan lähtee tänä iltana, mutta minä pötkötän sadan kilometrin päässä vanhempieni sohvalla. Miten tässä näin pääsi käymään?<br />
<br />
Ystävänpäivänä olin vielä Helsingissä ja puuhasin innolla matkajärjestelyjen parissa. Aamulla kurkkuni oli vähän kipeä, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Vaikka pieni flunssa iskisikin, ehtisi se vielä hyvin parantua ennen muuttoa.<br />
<br />
Illalla kurkkukipu kuitenkin paheni historiallisiin mittoihin. Kurkkua särki melkeinpä enemmän kuin koskaan ennen, mutta kaikki muut flunssaoireet loistivat poissaolollaan. Uuvahdin illaksi sohvalle ja napsin särkylääkkeitä.<br />
<br />
Seuraavana päivänä olo oli onneksi parempi. Kävin jopa parin kaverini kanssa testaamassa uuden sushiravintolan ja hurautin bussilla vanhemmilleni. Kyllä tämä tästä.<br />
<br />
Maanantaiaamuna heräsin siihen, että ei tämä sittenkään tästä. Olin jo oikeasti kipeä. Osoittelin peilin edessä taskulampulla kurkkuuni ja totesin, että sen oikea puoli oli reilusti turvonnut. Näppäränä tyttönä guuglasin oireeni ja diagnosoin itselläni kurkkupaiseen. En ollut sellaisesta koskaan kuullutkaan, ja se vaikutti suorastaan pelottavan epämiellyttävältä.<br />
<br />
Luin kurkkupaiseesta lisää. Netti kertoi avuliaasti, että jos epäilee itsellään kurkkupaisetta, lääkäriin pitää hakeutua heti. Jos paisetta ei hoideta, tulehdus saattaa levitä kaulalle, keuhkoihin tai aivoihin ja olla jopa hengenvaarallinen. Soitin terveyskeskukseen ja yritin varata lääkäriajan, turhaan. Kuulemma riittää ihan hyvin, jos vilautan kurkkuani hoitajalle.<br />
<br />
Terveyskeskuksessa hoitaja vilkaisi kurkkuuni ja sanoi, ettei voi tehdä asialle mitään, koska ei ole lääkäri. Edes nieluviljelyä ei tehty, ja hoitaja passitti minut kotiin paranemaan. "Tule parin kolmen päivän päästä uudestaan, jos tauti ei siihen mennessä parane." Aha, kiitos tästä.<br />
<br />
Tiistaina turvotus oli peittänyt jo puoli kurkkua, ja kipu oli sietämätöntä. Soitin uudestaan terveyskeskukseen, enkä suostunut luovuttamaan ennen kuin sain iltapäiväksi ajan lääkärille. Iltapäivää odotellessa makasin sohvalla ja purskahtelin vähän väliä itkuun.<br />
<br />
Lääkäri kurkisti kurkkuuni, teki nieluviljelyn, tarjosi reilusti sympatiaa ja mittasi kuumeeni, jota oli yllättäen yli 38 astetta. Sain vielä lähetteen Hämeenlinnan keskussairaalaan, koska pikkupaikkakuntamme on niin pieni, ettei siellä ole edes korvalääkäriä.<br />
<br />
Hämeenlinnassa olimme viiden aikaan illalla. Korvatautien poliklinikka oli jo sulkenut ovensa, joten jouduimme ensiapuun. Vastaanottovirkailijan mukaan ensiavussa oli ruuhkaa, eikä hän osannut arvioida, kauanko joutuisimme lääkäriä odottamaan. Odotusaulassa meille teki seuraa kuumeinen, kätensä murtanut herrasmies, joka sanoi odottaneensa toistaiseksi viisi tuntia.<br />
<br />
Itse selvisin onneksi vaivaisella parin tunnin odotuksella. Kun lopulta pääsin lääkäriin, seurasi operaatio, jota olin pelännyt jo monta päivää: paiseen puhkaiseminen. Jos kropassani oli yksi kohta, johon en sillä hetkellä olisi halunnut kenenkään koskevan, se oli turvonnut ja superkipeä kurkkuni. Kaiken lisäksi pelkään muutenkin neuloja ja verta.<br />
<br />
Yritin tsempata ja ajatella, että kunhan jaksan seuraavat pari minuuttia, oloni helpottaa heti ja alan parantua. Kerran se vain kirpaisee! Lääkäri tuikkasi kurkkuuni kolme puudutuspiikkiä ja yritti sen jälkeen kiskoa kurkustani neulalla märkää kolmesta eri paikasta. Ei löytynyt. Kauhukseni lääkäri vaihtoi vielä pieneen veitseen ja yritti sen jälkeen uudelleen. Ei vieläkään mitään.<br />
<br />
Koska märkää ei löytynyt, minulla ei kuulemma ollutkaan kurkkupaisetta. Lähdin sairaalasta entistä kipeämpänä ja verta syljeskellen. Antibiootteja ja vahvoja kipulääkkeitä sentään sain, ehkä ne auttaisivat.<br />
<br />
Kotona nappasin kipulääkkeitä, jotka pistivät pääni sekaisin mutta eivät varsinaisesti tehneet mitään kivulle, ja menin nukkumaan. Heräsin noin kolmen aikaan yöllä. Hörppäsin hieman vettä, ja yllätyin, kun se tuli iloisesti nenän kautta ulos. Kokeilin uudestaan, samoin tuloksin. Mitä hittoa, miksen osaa nielaista?<br />
<br />
Nousin ylös, katsoin suuhuni ja säikähdin näkemääni. Kurkkuni oli osittain tummansininen, osittain valkoinen, mutta häiritsevintä siinä oli se, että se oli turvonnut melkein umpeen. Vasemmalla oli enää vajaan puolen sentin rako, josta mahduin hengittämään ja nielemään. Ylhäällä normaalisti roikkuva kitakielekekin tuntui kadonneen johonkin turvotuksen sekaan.<br />
<br />
Tätä ihmetellessäni äitini heräsi ja minä aloin voida pahoin. Ehdin juuri ja juuri ääneen pohtia, miten muka pystyisin oksentamaan lähes umpeen turvonneella kurkullani, kun jo syöksyin vessaan ja oksensin aiemmin illalla nielemääni verta. Meno alkoi olla sen verran villiä, että lähdimme pikkupaikkakuntamme sairaalaan, vaikka tiesimme, ettei siellä korvalääkäriä olekaan.<br />
<br />
Sairaalassa selvästi ihmeteltiin sitä, että tulimme sinne keskellä yötä pelkän kurkkukivun takia, mutta kurkkuni nähtyään lääkäri piristyi oitis ja hihkaisi: "Onpa jännän näköinen!" Kuumeeni mitattiin, ja sitä oli nyt 38,8. Lääkäri myös vilkaisi Hämeenlinnasta saamiani papereita ja totesi saman tien, ettei minua siellä hoitanut lääkäri "kyllä ole mikään korvalääkäri". Sain sympatiaa, lisää kipulääkkeitä (jotka yritin parhaani mukaan olla vetämättä nenääni) ja uuden lähetteen Hämeenlinnaan. "Edelleen epäillään nielupaisetta", luki lähetteessä loppukaneettina.<br />
<br />
Kävimme kotona nukkumassa pari tuntia ja ajoimme aamukahdeksaksi Hämeenlinnaan. Ilokseni korvatautien poliklinikka oli auki ja pääsin todella nopeasti Ihan Oikealle Korvalääkärille. Siihen ilo sitten loppuikin, koska lääkäri totesi heti, että minulla tosiaan on nielupaise ja "vielä iso sellainen". Eilinen neulaoperaatio oli pakko toistaa, ja jos mahdollista se oli entistä kamalampaa, koska tällä kertaa paise todella puhkaistiin. Lääkäri oli kuitenkin <strike>nuori ja komea</strike> tosi mukava, ja oli mielenkiintoista seurata muiden saman lääkärin vastaanotolle jonottavien potilaiden ilmeitä, kun kävelin huoneesta verta kurkustani suoltaen.<br />
<br />
Koska tulehdusarvoni olivat aika korkealla (CRP oli 226), jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni jäämään sairaalaan yön yli. Seuraava koitos oli tipan laittaminen, jota jännitin jo etukäteen, koska kukaan ei koskaan tunnu löytävän käsistäni verisuonia. Helpotuksekseni paikalle haettiin koko sairaalan parhaaksi pistäjäksi tituleerattu hoitaja, jolla oli kuulemma pistelystä yli 40 vuoden kokemus.<br />
<br />
Hoitaja aloitti optimistisesti ja totesi, ettei vika missään nimessä ole suonissani. Ensimmäinen pistos meni kuitenkin ohi, samoin toinen ja kolmas. Hoitaja vaihtoi suonta ja yritti uudelleen. Sama toistui. Neljännen suonen kohdalla tippa vihdoin saatiin paikalleen ja kipulääke alkoi virrata. Lähteissään hoitaja myönsi, että ehkä minulla sittenkin on vähän vaikeat suonet.<br />
<br />
Loppupäivä meni ihan mukavasti telkkaria katsellen. Kipulääkitys oli kohdillaan, koska sain sen tupla- tai jopa tripla-annoksina, ja ihanat hoitajani ennakoivat kaikki tarpeeni ennen kuin ehdin edes itse huomata niitä. Yksi sisar hento valkoinen myös päivitteli, miten hyvä tuuri minulla kävi, kun sairastuin jo Suomessa enkä Espanjassa, "Espanjan sairaanhoito kun voi olla ihan mitä vaan". En viitsinyt sanoa, että oman kokemukseni mukaan ulkomailla (ainakin Englannissa ja <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.co.uk/2014/08/sairaalahoidossa-ulkomailla-japani.html" target="_blank">Japanissa</a>) saa parempaa hoitoa kuin Suomessa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-p5aJ3hLk0TY/VO4A8sy6CvI/AAAAAAAABCY/irzGpClBF50/s1600/photo(26).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-p5aJ3hLk0TY/VO4A8sy6CvI/AAAAAAAABCY/irzGpClBF50/s1600/photo(26).jpg" height="386" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihana siskontyttöni (vähän vajaa 5v) piirsi minulle näin hienon piirustuksen sairaalassa ollessani. On se taitava!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Seuraavana aamuna pääsin taas uuden lääkärin ihmeteltäväksi. Harmikseni turvotus kurkussani ei ollutkaan laskenut, vaan päinvastoin pahentunut. Lääkäri totesi muina naisina, että katsoo taas neulalla, löytyykö kurkustani vielä märkää. Mitäääh? Eeeeeeeeeiiiiiiiiiii! Olin jo mielessäni iloinnut siitä, että jos tilanne onkin mennyt huonompaan, joudun luultavasti nielurisaleikkaukseen, mutta ainakaan kukaan ei enää ikinä tule puhkomaan kurkkuani.<br />
<br />
Kun kidutusoperaatio toistettiin kolmatta kertaa, taisin jo vapista, huohottaa ja pidätellä kyyneleitä. Eikä kurkusta tälläkään kertaa edes löytynyt mitään. Se paljaalla silmällä todettavissa oleva turvotus kuitenkin tarkoitti, että nielurisat oli parempi leikata joka tapauksessa. Lääkäri kirjoitti minulle kaksi viikkoa sairauslomaa ja totesi, etten sinä aikana saa lentää Espanjaan tai mihinkään muuallekaan. Hops! En taidakaan sitten aloittaa uusia töitäni 2.3.<br />
<br />
Nimppareitani juhlin Hämeenlinnan keskussairaalan leikkauspöydällä. Leikkauksen aikana olin tietysti autuaan tietämätön kaikesta ja näin niin sikeitä unia, että niistä vähän jopa harmitti herätä. Jäin sairaalaan vielä yhdeksi yöksi, mikä oli siitä mukavaa, että ihanat hoitajani Kaisa, Aila ja Linnea eivät yleensä antaneet minun kärsiä kipuja hetkeäkään. Toisaalta olin neulakammoisena jo niin väsynyt kaikkeen pistelyyn ja viiltelyyn, että kun seuraavana päivänä sain luvan palata kotiin, olin suorastaan lapsellisen riemuissani.<br />
<br />
Nyt leikkauksesta on kulunut melkein viikko, jonka olen viettänyt vanhempieni hyvässä hoivassa. Äiti on keittänyt minulle vispipuuroa ja jauhanut hedelmistä mehua, että saan vähän vitamiineja, ja isä on kiellellyt minua nostamasta mitään maitopurkkia painavampaa. Kurkkupaiseeseen verrattuna toipumisajan kipuja ei kannata edes mainita, mutta kieltämättä odotan innolla sitä, että syöminen ei olisi niin vaikeaa ja varsinkin sitä, että saisin syödä kiinteitä ja lämpimiä ruokia. Huvittavaa kyllä nyt kun saan ihan lääkärin määräyksestä syödä jäätelöä, haaveilen lähinnä ruisleivästä ja salaatista. Sairastaessa kiloja onkin tippunut jo neljä, joten jos ei muuta, niin ainakin Biitsikunnossa Barcelonaan -projekti on hyvällä alulla (heh).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-IrdFvWfQV34/VO4CEt8bASI/AAAAAAAABCk/BBkqyS7LZYQ/s1600/photo(27).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-IrdFvWfQV34/VO4CEt8bASI/AAAAAAAABCk/BBkqyS7LZYQ/s1600/photo(27).jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> Vain dosetti puuttuu! Näitä kun popsii kolme kertaa päivässä, niin joko paranee tai saa maksavaurion.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Barcelonasta puheen ollen vähän pelkäsin, että äkillinen ja kovin mielenkiintoisesti ajoitettu sairastumiseni saattaa vaikuttaa uuden työnantajani silmissä siltä, että olen vain jänistänyt ja keksinyt sille naurettavan tekosyyn. Barcelonan päässä hommaan on kuitenkin suhtauduttu tosi asiallisesti, ja kaikki ovat vain pyytäneet minua hoitamaan itseni kuntoon ja miettimään vasta sitten uutta aloituspäivää. Eivät kuulemma katoa sieltä sillä aikaa mihinkään.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-22246302896823987482015-02-24T17:12:00.000+02:002015-02-24T23:26:47.476+02:00Takinkäännös ja uusi kotimaa<div class="p1">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-JjM30RMnZfc/VOyBdTkqbxI/AAAAAAAABA8/5fQe0X4Wgyg/s1600/takinkaannos.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-JjM30RMnZfc/VOyBdTkqbxI/AAAAAAAABA8/5fQe0X4Wgyg/s1600/takinkaannos.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/dalejarvis/5023269203" target="_blank">Dale Jarvis</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jotkut teistä ehkä muistavat, kuinka vielä syyskuussa <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.fi/2014/09/miksi-tehda-etatoita-maailmalla.html" target="_blank">hehkutin tahtovani tehdä etätöitä maailmalla matkustellen</a>. Itseni tuntien olisi pitänyt aavistaa, että saan vielä syödä sanani. Olen aina ollut poikkeuksellisen hyvä innostumaan asioista ensin ihan vimmatusti ja kääntämään sitten takkiani liepeet viuhuen. Niin olen tehnyt nytkin.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Kaikki alkoi juuri ennen uutta vuotta, kun surffailin netissä aivan muina naisina. Silmiini sattui työilmoitus, joka vaikutti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Kasvava kansainvälinen firma etsi oman alani ihmistä Barcelonan toimistolleen. Hmmmm, mitä jos muuttaisin sittenkin Barcelonaan? Itse työ vaikutti sopivalta, ja Barcelonakin sijaitsee mukavasti Välimeren ja Pyreneiden välimaastossa - olen varmaan täällä blogissakin kertonut, että olen aina halunnut asua meren ja vuorten välissä. Puhumattakaan siitä, että olen jo vuosia halunnut oppia espanjaa (niin niin, katala katalaanin kieli voi tietysti häiritä espanjan oppimista, mutta ei nyt tallata haaveitani ihan vielä).<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></div>
<div class="p2">
Yön pikkutunneilla raapustin nopeasti työhakemuksen ja lähetin sen menemään. Homman yöllisyys ehkä vaikutti siihen, että vaikka yleensä olen jopa naurettavan huolellinen ja pikkutarkka, heti ansioluetteloni ensimmäiseen kappaleeseen jäi tällä kertaa mojova kirjoitus- ja kielioppivirhe. Kun otetaan huomioon, että oman alani töissä kirjoittaminen ja tarkkuus ovat niitä tärkeimpiä taitoja, alku ei ollut lupaava.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Seuraavana päivänä luin lisää itse yrityksestä ja aloin jo innostua. Työympäristöltään firma vaikutti tismalleen sellaiselta, jossa viihtyisin. Selasin kuvia värikkäästi sisustetuista toimistoista, joissa oli kattoterasseja, ping pong -pöytiä ja jopa liukumäki. Kautta linjan korostui ajatus siitä, että vaikka työpaikalla tehdään ahkerasti töitä, siellä saa ja myös pitää olla hauskaa. Aamen! Oltuani Lontoossa yli 6 vuotta töissä firmassa, jossa töitä tehtiin välillä hölmöt peruukit päässä ja välillä pehmonuolipyssyjen ammuksia väistellen, olen pilalle hemmoteltu enkä enää kovin helposti sopeudu vakavamieliseen puurtamiseen. (Sivumennen sanoen haastattelin kerran Lontoossa uusia työntekijöitä päivänä, jolloin olimme kaikki pukeutuneet merirosvoiksi ja puhuimme merirosvoa. Lopulta paikan sai se, joka jo muutaman merirosvon nähtyään totesi, että "If I had known, I would have come as a pirate too.")</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Parin päivän kuluttua sain Barcelonasta sähköpostia, jossa sovittiin alustava puhelinhaastattelu. Mahtavaa! Aloitin kuumeisen haastatteluvalmistautumisen. Lopulta haastattelu meni ihan hyvin, mutta sen kuluessa selvisi, että jos en aivan alkumetreillä karsiutuisi, edessä olisi tähänastisen elämäni pisin rekryprosessi. Alustavaa puhelinhaastattelua seuraisi netin kautta tehtävä 45 minuutin kirjoitustesti, kaksi Skype-haastattelua, Barcelonassa tehtävät viisi haastattelua ja toinen kirjoitustesti sekä sokerina pohjalla vielä yksi Skype-haastattelu. Siis yhteensä yhdeksän haastattelua ja kaksi testiä. Huh, tämähän on kuin Googlelle hakisi! Onko siihen joku sääntö, että jos firmassa on liukumäki, siellä täytyy olla myös totaalisen ylimitoitettu rekryprosessi?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-quDYPlZhzO8/VOyKoyJG09I/AAAAAAAABBM/MAHEpeRLbmY/s1600/liukumaki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-quDYPlZhzO8/VOyKoyJG09I/AAAAAAAABBM/MAHEpeRLbmY/s1600/liukumaki.jpg" height="424" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/apan_y2k/7915550290" target="_blank">ApanY2K</a></td></tr>
</tbody></table>
Ei auttanut, kun yrittää ajatella asiaa yksi testi tai haastattelu kerrallaan. Heti ensimmäinen testi osoittautui reilusti odotettua vaikeammaksi. Testissä piti 45 minuutissa tuottaa uusi teksti kahdeksan eri monisivuisen dokumentin pohjalta. Kun aihepiirikin oli todella tekninen, olisin hyvin voinut käyttää koko sen 45 minuuttia pelkästään niiden kahdeksan dokumentin sisältämän informaation omaksumiseen. Yritin kuitenkin epätoivoisesti räpeltää paperille edes jotain. Aika loppui auttamatta kesken (kuten tietysti tarkoitus olikin), enkä ehtinyt oikolukemaan säälittävää pikku tuotostani. Heti testin jälkeen tietysti bongasin tekstistäni ison kasan epäjohdonmukaisuuksia ja virheitä ja potkin itseäni koko seuraavan viikonlopun. Pitikin mokata tämä!</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Kaikkien odotusten vastaisesti pääsin kuitenkin testistä läpi ja sain lopulta kutsun päiväksi Barcelonaan. Lennot, hotelli ja muut kulut maksettiin puolestani, joten iloitsin mielessäni siitä, että jos en töitä saisikaan, niin ainakin ilmaisen reissun Espanjaan. Perillä Barcelonassa paistoi sitä paitsi ihanasti aurinko, ja hotellin baarista sai harvinaisen hyvää punaviiniä. Harmi, etten seuraavan päivän ohjelman takia uskaltanut juoda kuin lasillisen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-YdVdgB5qjGY/VOyjbL9gfkI/AAAAAAAABCA/L0JwF8XXEMA/s1600/photo(25).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-YdVdgB5qjGY/VOyjbL9gfkI/AAAAAAAABCA/L0JwF8XXEMA/s1600/photo(25).JPG" height="640" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viini oli ihanaa, mutta tuon kalan päälle tällätty juusto maistui jännästi hikisille sukille.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
Suuri haastattelupäivä alkoi 20 minuutin testillä, jonka jälkeen ohjelmassa oli viisi 45 minuutin haastattelua. Etukäteen hirvitti, kuinka jaksan tsempata koko päivän, mutta kaikki haastattelijat osoittautuivat älyttömän symppiksiksi ja oli hauska seurata, kuinka haastatteluhuoneen viereisessä käytävässä ping pong -pallot viuhuivat ees taas. Lähes jokaisessa haastattelussa minulta kysyttiin suorastaan huvittavan varovaiseen sävyyn, voisinko mitenkään ajatella matkustavani töiden puitteissa, kun tämä työ ikävä kyllä vaatii paljon matkustamista. Yksi haastattelijoista sentään ymmärsi perua kysymyksensä, kun kerroin, mitä olen puuhannut viimeisen vuoden.<br />
<br />
Muutaman haastattelun jälkeen en jaksanut jännittää enää ollenkaan ja viimeisen haastattelun lopussa olisin melkein halunnut käydä läpi vielä toiset viisi. Tiedä sitten, oliko adrenaliinilla osuutta asiaan, koska kun haastattelujen jälkeen kipaisin kaupungille ja menin katsomaan Antoni Gaudín suunnittelemaa Casa Batllóa, uuvahdin täysin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-2sVeC3cu-Lg/VOyPwXQjMPI/AAAAAAAABBw/2IUq5lrLvL8/s1600/edit_P1090266.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-2sVeC3cu-Lg/VOyPwXQjMPI/AAAAAAAABBw/2IUq5lrLvL8/s1600/edit_P1090266.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvassa oikealla ainoa nähtävyys, johon haastattelureissulla ehdin, satumainen Casa Battlo. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Seitsemältä illalla olin jo ihan valmis taistelemaan itseni hotellisänkyni tiukkaakin tiukemmin pedatun peiton alle ja jäämään sinne noin pariksi viikoksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-DswcYoXQKVc/VOyOi4L7kPI/AAAAAAAABBk/5xw7gm5NxN8/s1600/edit_P1090257.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-DswcYoXQKVc/VOyOi4L7kPI/AAAAAAAABBk/5xw7gm5NxN8/s1600/edit_P1090257.jpg" height="446" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Naurettavan tiukasti pedattu, mutta ah niin ihana hotellisänky.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Palattuani reissusta jäljellä oli vielä viimeinen Skype-haastattelu. Olisin halunnut sen mahdollisimman pian pois alta, mutta sepä viivästyi viikolla, koska firman koko rekryosasto matkasi Berliiniin kohottamaan yhteishenkeään. Tässä vaiheessa kärsivällisyyteni ei millään enää meinannut riittää ja joku kuuhulluuskin aiheutti monen päivän unettomuuden, mutta tulihan se viimeinen haastattelupäivä lopulta. Harmi vain, että haastattelija itse oli sairaana, joten hän ei laittanut Skypen videotoimintoa päälle. Minulla se oli päällä, joten haastattelija näki jokaisen ilmeeni, mutta minä en hänen. On yllättävän hankalaa hymyillä posket soikeina läppärin ruudulle, jolta ei saa minkäänlaista vastakaikua!<br />
<br />
Ilmeisesti vimmattu hymyilyni kuitenkin toimi tai sitten haastattelija ei vain sairaana ollut terävimmillään, koska jo muutaman tunnin päästä sain puhelun, jossa minulle tarjottiin töitä, olettaen että saan edellisestä duunistani positiiviset suositukset. Mahtavaa, qué suerte! Tai kuten entinen opiskelukaverini olisi asian ilmaissut: ¡Baila baila, tico tico!<br />
<span style="background-color: white; font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><br /></span>
Ensimmäiseksi työpäiväksi sovittiin 2.3., joten yhtäkkiä muuttoon olikin enää pari viikkoa. No, kahdessa viikossa minä joskus Lontooseenkin muutin, joten eiköhän se tälläkin kertaa onnistu. Irtolaisvuoteni jäljiltä omistan kovin vähän tavaraakin, eikä minulla ole edes kämppää, jota irtisanoa. Sitä paitsi Espanjassa on jo aika lämmin, ja lämmin on kiva!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-o4XJx-n5LUo/VOyMT85PJAI/AAAAAAAABBY/3tYXvfAu-kk/s1600/edit_P1090316.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-o4XJx-n5LUo/VOyMT85PJAI/AAAAAAAABBY/3tYXvfAu-kk/s1600/edit_P1090316.jpg" height="414" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuonne asumaan! Huomatkaa taustalla siintävät lumihuippuiset vuoret ja etualalla lainehtiva Välimeri.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tervetuloa siis täällä blogin puolellakin seurailemaan muuttoa Barcelonaan! Ainakin itse puhkun täällä intoa ja tuntuu mukavalta saada pitkästä aikaa kirjoittaa maasta, johon voi tutustua ihan ajan kanssa, oikeaa arkea eläen, mutta jonka vielä näkee uusin silmin. (Tietysti kirjoitan edelleen mielelläni myös Lontoosta, mutta asuttuani siellä melkein 7 vuotta olen jo vähän sokea sille, mikä muita suomalaisia Lontoossa saattaisi kiinnostaa. Tai pikemminkin monet kiinnostavat asiat tuntuvat omaan korvaani jo niin itsestäänselviltä, että kuvittelen niiden olevan vanhaa kauraa kaikille muillekin.)<br />
<br />
Muutto Barcelonaan varmaan silti virkistää muistiani myös Lontoon omaperäisyyksien suhteen, ja veikkaan, että blogissa nähdään jatkossa entistä enemmän juttuja Suomen, Englannin ja Espanjan välisistä kulttuurieroista. Jos siellä ruutujen takana nyt kuitenkin joku jää haikailemaan etätyö- ja irtolaisuuspostausten perään, niin en voi kuin esittää nöyrimmät pahoitteluni! Auttaisiko, jos sanoisin, että en minä sinne Espanjaankaan ole loppuelämäkseni asettumassa? Pikemminkin mieli tekee asua eri maissa, joitakin vuosia kerrallaan, jotta ehtii kunnolla tutustua eri kulttuureihin ja kieliin. Uudella työnantajallani onkin sopivasti toimistoja 9 eri maassa ja he kuulemma tukevat henkilöstön siirtymistä paikasta toiseen, sekä pysyvämmin että vaihtariperiaatteella...mutta aloitetaan nyt sillä Barcelonalla!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-21395531155726501332015-02-14T10:01:00.000+02:002015-02-14T19:38:53.373+02:00Tyylikkäiden matkamuistojen metsästys - Lontoo edition<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-8_MMN7D1Qa0/VLlOpouhUUI/AAAAAAAABGc/GJ96drRU4Og/s1600/lontoo.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-8_MMN7D1Qa0/VLlOpouhUUI/AAAAAAAABGc/GJ96drRU4Og/s1600/lontoo.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/isola81/5532106794/" target="_blank">Flavio Leone</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Miksi matkamuistot ovat aina niin uskomattoman
mauttomia? Kuka tätä roskaa ostaa? Kysymykset pyörivät päässäni, kun
käväisin joulun alla entisessä kotikaupungissani Lontoossa. Tahdoin
ostaa seuraavaan kotiini (missä se sitten lieneekään) jotain, joka
muistuttaisi kaikista Lontoon vuosista.<br />
<br />
Huvittavaa
kyllä Lontoossa asuessa teki päinvastoin kovasti mieli korostaa
suomalaisuuttaan ja ottaa käyttöön jokaikinen muumipurnukka, Iittalan
lasiesine, Savonia-haarukka ja Vallilan verhokangas. Ehkä sitä salaa
sisimmässään haluaa, että oma koti suorastaan huutaa, että <i>täältä minä olen tullut ja sitten täältä</i>? Ja voisihan se siinä samalla myös hienovaraisesti kuiskata, että <i>katsokaa nyt, kuinka monessa maailmankolkassa sitä on asuttu</i>.<br />
<br />
Mutta
motiiveista viis. Kuten arvata saattaa, Lontoo-projektistani tuli
haastava. Kiersin kaupan toisensa perään ja löysin vain toinen toistaan
kauheampia matkamuistoja. Kenties haluaisin kotiini kaikissa
neonväreissä vilkkuvan Big Ben -patsaan? Tai ehkä taulun,
jossa punainen kaksikerrosbussi huristaa mustavalkoisessa maisemassa? No
kai riemunkirjava jääkaappimagneetti nyt ainakin kelpaa? <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Tiesin
tietysti, että matkamuistokauppojen sijaan olisi kannattanut koluta vaikka
eri museoiden kauppoja, mutta ne ovat kovin hajallaan, eikä niissä
varsinaisesti keskitytä matkamuistoihin. Eikä sitä paitsi kai ole liikaa
vaadittu, että nimenomaan matkamuistoihin keskittyvistä kaupoista
löytyisi edes yksi kaunis esine? Vai onko mauttomuudelle oikeasti niin
paljon enemmän kysyntää, ettei tyylikkäiden matkamuistojen myyminen
kannata edes Lontoon kokoisessa suurkaupungissa?<br />
<br />
Onneksi
nykyään on netti, ja netistä saa kaikkea. Pitkällisen surffailun
jälkeen voin sanoa tykkääväni ainakin seuraavista Lontoo-aiheisista
matkamuistoista.<br />
<br />
<h4>
<a href="http://www.snowdenflood.com/" target="_blank">Snowden Flood</a> -kaupan keittiöpyyhkeet, mukit, lautaset ja taulut</h4>
<a href="http://www.snowdenflood.com/" target="_blank">http://www.snowdenflood.com/ </a><br />
<br />
Tykkään varsinkin tuosta punaisesta Albert Bridgestä. Ostin sen ystävänpäivälahjaksi Lontoon parhaalle kaverilleni, joka arvostaa Lontoon vähemmän tunnettuja siltoja. (Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ostin kyllä yhden kappaleen itsellenikin.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-aFwnEnGUHVg/VLk98G3M8dI/AAAAAAAABE0/AL-ttFHMJyc/s1600/snowden_flood_towels.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-aFwnEnGUHVg/VLk98G3M8dI/AAAAAAAABE0/AL-ttFHMJyc/s1600/snowden_flood_towels.jpg" height="442" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Yllä esitellyillä keittiöpyyhkeillä voi kuivata sitten vaikka näitä astioita. Lontoossa kunnon kotihengetär nimittäin kuivaa aina astiat käsin, koska muuten kaupungin kovasta vedestä jää niihin rumia vesitahroja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-arAV0B40YUQ/VLk_O6tSDBI/AAAAAAAABFA/lYo4F-YD24U/s1600/snowden_flood_astiat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-arAV0B40YUQ/VLk_O6tSDBI/AAAAAAAABFA/lYo4F-YD24U/s1600/snowden_flood_astiat.jpg" height="442" width="640" /></a></div>
<br />
Kun tiskit on tehty, voikin hyvällä omatunnolla laittaa jalat ylös ja tuijotella vaikka näitä Battersea Power Station -aiheisia tauluja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-gqIsBCjmvqU/VLlBZqfkrUI/AAAAAAAABFM/gbRMvt7iRHQ/s1600/Bettersea_taulut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-gqIsBCjmvqU/VLlBZqfkrUI/AAAAAAAABFM/gbRMvt7iRHQ/s1600/Bettersea_taulut.jpg" height="442" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<h4>
<a href="http://www.todryfor.com/" target="_blank">To Dry For</a> -kaupan keittiöpyyhkeet </h4>
<a href="http://www.todryfor.com/">http://www.todryfor.com/</a><br />
<br />
Lisää keittiöpyyhkeitä! Ensimmäisessä
komeilee jälleen Battersea Power Station, toisessa taas kaasuhärpäkkä,
joka ainakin minua muistuttaa Lontoosta ja Englannista, vaikka niitä
muualtakin löytyy.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-14v2dFXf0e8/VLk5dZt7t_I/AAAAAAAABEE/afCTHGJYV7M/s1600/battersea.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-14v2dFXf0e8/VLk5dZt7t_I/AAAAAAAABEE/afCTHGJYV7M/s1600/battersea.jpg" height="396" width="640" /></a></div>
<h4>
</h4>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-TXSWaoBijFs/VLk5X3yfCjI/AAAAAAAABD8/y7yDTOpKWyg/s1600/gasometer.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-TXSWaoBijFs/VLk5X3yfCjI/AAAAAAAABD8/y7yDTOpKWyg/s1600/gasometer.jpg" height="382" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<h4>
<a href="http://www.nationalgallery.co.uk/" target="_blank">National Galleryn</a> keittiöpyyhe</h4>
<a href="http://www.nationalgallery.co.uk/" target="_blank">http://www.nationalgallery.co.uk/ </a><br />
<br />
Olisikohan sittenkin pitänyt mennä niihin museoiden kauppoihin? Tässä ainakin olisi tuttu maisema, sillä kävelin monta vuotta joka arkipäivä Trafalgar Squaren läpi töihin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-T1Pfm5UyaJI/VLlDDKUEqCI/AAAAAAAABFk/LhIT0ntc-ns/s1600/national_gallery.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-T1Pfm5UyaJI/VLlDDKUEqCI/AAAAAAAABFk/LhIT0ntc-ns/s1600/national_gallery.jpg" height="386" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<h4>
<a href="http://prints.peoplewillalwaysneedplates.co.uk/" target="_blank">People will always need plates</a> -kaupan julisteet</h4>
<a href="http://prints.peoplewillalwaysneedplates.co.uk/" target="_blank">http://prints.peoplewillalwaysneedplates.co.uk/ </a><br />
<br />
Näistä
voi jokainen valita mieleisensä, ja nettikaupasta löytyy myös monia
muita malleja. Itse en ole kovin usein Barbican Centrellä tai Canada
Squarella hengannut, joten ehkä tuo sininen Butlers Wharf olisi itselle
se läheisin. Violetista tykkään kyllä värien puolesta enemmän.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-cU-XyoA2x9s/VLlFXYyxlNI/AAAAAAAABFw/O9rzzQiPaDI/s1600/julisteita.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-cU-XyoA2x9s/VLlFXYyxlNI/AAAAAAAABFw/O9rzzQiPaDI/s1600/julisteita.jpg" height="450" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<h4>
<a href="http://susanbradley.co.uk/" target="_blank">Susan Bradleyn</a> kirjetelineet ja kirjapidikkeet</h4>
<a href="http://susanbradley.co.uk/" target="_blank">http://susanbradley.co.uk/ </a><br />
<br />
Näistä löytyy muuten myös New York ja Pariisi -aiheiset versiot niille, jotka eivät lämpene Lontoolle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-BsMApMUU94Q/VLlIL10Fn4I/AAAAAAAABF8/UlqZqBbbsA4/s1600/susan_bradley.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-BsMApMUU94Q/VLlIL10Fn4I/AAAAAAAABF8/UlqZqBbbsA4/s1600/susan_bradley.jpg" height="464" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Siinä ne olivatkin, omat Lontoo-aiheiset lempparini. Mutta entä te siellä ruutujen takana, oletteko löytäneet jostain erityisen kivoja matkamuistoja? Mistä ihmeestä? Entä mistä matkamuistosta olette aikojen saatossa tykänneet kaikista eniten?<br />
<br />
P.S. Oikein mukavaa ja vaaleanpunaista ystävänpäivää kaikille!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-79314799270313797312015-02-09T08:21:00.000+02:002015-02-09T08:21:00.080+02:00Hiljaiselosta<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-mn9EDQ13qnw/VNaT_3jiXNI/AAAAAAAABAs/T2ZU2orkkLg/s1600/hiljaiselo.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-mn9EDQ13qnw/VNaT_3jiXNI/AAAAAAAABAs/T2ZU2orkkLg/s1600/hiljaiselo.jpg" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/renneville/3100561582" target="_blank">Fe Ilya</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
Pari viikkoa sitten <a href="https://www.blogger.com/profile/03252045202887981019" target="_blank">morningbird</a> jätti kommentin tänne blogiin ja ihmetteli, miksi en ole kirjoittanut mitään moneen kuukauteen. Raapustettuani vastauksen havahduin pitkästä aikaa myös tsekkaamaan blogin kävijätilastot. Yllätyin siitä, miten moni blogissa on käynyt siitä huolimatta, etten ole viiteen kuukauteen kirjoittanut ainuttakaan postausta. Suurin osa kävijöistä näyttää tulevan suoraan Googlen kautta. Mitä ihmettä, lukeeko tätä tosiaan vieläkin joku? Ja miten blogin suosio voi kasvaa sillä, että sinne ei kirjoita mitään?</div>
<br />
Rehellisesti sanottuna olin olettanut, että pitkä tauko päivityksissä olisi karkoittanut viimeisetkin lukijani. Olin itsekin jos en nyt suoranaisesti unohtanut, niin ainakin työntänyt blogin mieleni taka-alalle. Koko projekti tuntui jotenkin kiusalliselta. Täytyyhän sen olla jotenkin itserakasta kirjoittaa julkisesti omasta elämästään ja reissuistaan ja olettaa, että jotakuta kiinnostaa? Mutta miksi kiinnostaisi? Sata vuotta sitten olisin ehkä ollut reissuineni kiehtova poikkeus, varsinkin näin naisena, mutta nykyään lähes kaikki matkustavat ja olen auttamatta tavis.<br />
<br />
Toisaalta luen oikein mielelläni itse muiden tavisten kirjoittamia matkablogeja, enkä samalla mielessäni tuomitse niiden pitäjiä huomionhakuisiksi narsisteiksi. Oletan vain, että he tykkäävät kirjoittaa. Niin minäkin tykkään. Mutta jos kirjoittamista erehtyy oikein ajattelemaan, niin pää täyttyy heti uusista epäilyistä. Mitä, jos kirjoitan ihan kaamean huonosti? Mitä, jos siellä ruutujen takana lähinnä nauretaan jutuilleni? Ehkä täällä blogissa onkin kävijöitä juuri siksi, että ihmisistä on jotenkin kieroutuneen nautinnollista bongata toisten mokia ja velloa myötähäpeässä? "Voi toista, tuossa se on ihan liian naiivi, tuossa taas liian kyyninen ja tuossa se nyt ainakin yrittää ihan liikaa!"<br />
<br />
Myös blogitekstien sisältö muodostaa helposti oman ongelmansa. Niitähän voi lukea ihan kuka tahansa, ja inspiraation iskiessä tänne on tullut kirjoitettua ties mitä elämänfilosofista pohdintaa. Puhumattakaan niistä teksteistä, joissa on tullut paljastaneeksi jotain itsestään, tunteistaan tai (*gasp*) ihmissuhteistaan. Millaisen kuvan ihmiset minusta täällä saavat? Mitä jos vaikutan vahingossa jotenkin ikävältä luonteelta? Kannattaako julkisesti edes kertoa näin paljon itsestään? Voiko joku hullu rikollinen käyttää näitä tietoja väärin? Olisiko parempi sulkea koko blogi ja poistaa netistä kaikki mahdolliset viittaukset itseensä? Pari kertaa olen jo ollut aikeissa tehdä niin, mutta se on sittenkin tuntunut turhan lopulliselta, varsinkin kaikkien blogiin tuhraamieni tuntien jälkeen.<br />
<br />
Niin se vain on, että joku bloggaamisessa viehättää, mutta joku siinä myös vaivaa. Välillä blogista ei millään malta pysyä pois, välillä bloggaaminen taas tuntuu hullun hommalta. Juuri nyt vaikuttaa, että ilmassa on varovaisia merkkejä palaavasta innotuksesta, kiitos morningbirdin.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-91337249608956812002014-09-08T08:02:00.000+03:002014-09-08T08:02:00.547+03:00Viisi syytä, miksi etätyöt maailmalla voittavat turvallisen työn kotimaassa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-t93oAK3WGWI/VAy5Uzw3WmI/AAAAAAAAA-w/R9uaSznYX2k/s1600/5447248934_2e8dab6209_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-t93oAK3WGWI/VAy5Uzw3WmI/AAAAAAAAA-w/R9uaSznYX2k/s1600/5447248934_2e8dab6209_z.jpg" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/citrixonline/5447248934" target="_blank">Citrix Online</a></td></tr>
</tbody></table>
Viime viikolla sain LinkedIn-profiilini perusteella sähköpostia eräältä potentiaaliselta ja varsin varteenotettavalta työnantajalta Espoossa. Hän halusi tietää, olisinko kiinnostunut samantyyppisistä tiiminvetäjän hommista, joita tein Lontoossakin. Niin, olisinko?<br />
<br />
Pääkaupunkiseudulla iso osa kavereistani ja siskoni perheineen olisivat kyllä mukavan lähellä. Kun useimmat Helsingin kaverini vielä asuvat samoilla nurkilla, voisin itsekin muuttaa samalle alueelle. Iltaisin naapurustosta saisi helposti seuraa leffaan tai lenkille, kotiin palatessa voisi rojahtaa omalle sohvalle ikioman teekupin kanssa. Sitä voisi hankkia vaikka lemmikin. Ulos lähteissä vaatteita ei tarvitsisi kaivaa jostain rinkan uumenista likapyykin alta, vaan ne löytyisivät näppärästi vaatekaapin hyllyltä. Ja jos eivät löytyisikään, uusia vaatteita voisi ostaa enempiä miettimättä, sillä vakituinen kuukausipalkka kilahtaisi tilille joka kerta samansuuruisena.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-J6u7l1PBZrs/VAzARpL3u9I/AAAAAAAAA_U/OW4mCTdlp1M/s1600/14813000931_4f9357d30f_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-J6u7l1PBZrs/VAzARpL3u9I/AAAAAAAAA_U/OW4mCTdlp1M/s1600/14813000931_4f9357d30f_z.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/danielfoster/14813000931" target="_blank">Daniel Foster</a></td></tr>
</tbody></table>
Näinä aikoina hyville, kuukausipalkkaisille töille ei kuulemma muutenkaan pitäisi sanoa ei. Ja tottahan se on, että tämänkin tilaisuuden sivuuttaminen on riski. Mutta<b> voiko mitään saavuttaa, jos ei koskaan ota riskejä?</b> Mihin päätyy, jos hakee jokaista vähänkään kelvollista työpaikkaa vain taloudellisen epävarmuuden ajamana tai koska yhteiskunta odottaa ihmisen tekevän niin? Luultavasti painamaan kahdeksan tuntia päivässä duunia, josta ei nauti. Miettimään, että tässäkö tämä nyt oli, tämä elämä. Pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt uskaltaa.<br />
<br />
Jos uskallan jättää tämän tilaisuuden käyttämättä, ansaitsen epäilemättä tänä vuonna hieman vähemmän rahaa. Ja mistä sitä tietää, sama saattaa jatkua ensi vuonnakin. Jos oikein huonosti käy, freelancer-hommat ja muut projektini osoittautuvat lopulta kannattamattomiksi. Toisaalta tuo on kuitenkin juuri se worst case scenario. Yhtä hyvin voi käydä niin, että elätän itseni lopulta paremmin freelancerinä kuin tuon espoolaisen yrityksen palkkalistoilla. Se ei kuitenkaan onnistu yhdessä yössä, <b>eikä varsinkaan, jos en edes kunnolla yritä</b>.<br />
<br />
Varmaan jo arvasittekin, että päätin sanoa Espoolle ei. En irtisanoutunut Lontoon töistäni vain palatakseni lujaa vauhtia takaisin lähtöruutuun. Haluan jatkaa uutta elämäntapaani, jolle ei vielä ole vakiintunut hyvää suomenkielistä nimeä. Osa sen harjoittajista kutsuu itseään digitaalisiksi nomadeiksi tai kulkureiksi, toiset sanovat yksinkertaisesti tekevänsä etätöitä ulkomailta käsin. Joka tapauksessa homman pointti on elättää itsensä töillä, joita voi tehdä itsenäisesti mistä päin maailmaa tahansa, kunhan nettiyhteys pelittää. Elämäntavassa on omat huonot puolensa (jotka ansaitsevat oman postauksensa), mutta pystyn silti helposti keksimään ainakin<br />
<br />
<h2>
Viisi syytä, miksi etätyöt maailmalla voittavat turvallisen työn kotimaassa</h2>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h3>
1. Töitä voi tehdä mistä vaan</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Itselleni tämä on ylivoimaisesti se tärkein syy. Olen joka tapauksessa Lontoossa asumalla jo jakanut elämäni kahden maan välille, joten haluan jatkossakin viettää aikaa molemmissa. Kun tahdon nähdä sekä Helsingin, Tampereen että Lontoon kavereitani ja perhettäni, muutaman viikon lomareissut vuodessa eivät yksinkertaisesti riitä mihinkään.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toisaalta olen muutenkin aina halunnut matkustaa, matkustaa ja matkustaa. Joskus tuntuu, että ihmiselämä on liian lyhyt kaiken sen näkemiseen, mitä haluaisin nähdä, puhumattakaan sitten lomaviikoista. Matkustan myös mielelläni hitaasti, niin että kohteeseen ja sen asukkaisiin ehtii kunnolla tutustua.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-oeXnEU9KZr4/VAy6PuS0vSI/AAAAAAAAA-8/tS1Pnnzj_iQ/s1600/5446645129_59245d10f7_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-oeXnEU9KZr4/VAy6PuS0vSI/AAAAAAAAA-8/tS1Pnnzj_iQ/s1600/5446645129_59245d10f7_z.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/citrixonline/5446645129" target="_blank">Citrix Online</a></td></tr>
</tbody></table>
<div>
Elämä diginomadina sallii kaiken tämän. Voin kierrellä Aasiaa pari kuukautta, nauttia sitten valoisista kesäöistä koti-Suomessa ja suunnata taas syksyn tullen Lontooseen. Koska voin siirtyä maasta toiseen minä päivänä tahansa, pystyn myös suosimaan edullisia lentopäiviä, eikä matkoihin siten kulu niin paljon rahaa kuin voisi kuvitella.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div>
<br /></div>
<h3>
2. Työntekijä voi valita työaikansa itse</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Mitä paremmin olen oppinut tuntemaan itseni, sitä tärkeämpää minulle on voida valita omat työaikani. Olen nimittäin huomannut, että en ole aamuihmisiä. Olin kyllä entisessä elämässäni aamuisin ajoissa työpaikalla ja hoidin työni huolella, joten en oikeastaan ajatellut koko asiaa. Mutta nyt, kun hommat voi hoitaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, olen hieman yllättäen lähes poikkeuksetta produktiivisempi iltaisin. Minun on siis paljon järkevämpää keskittyä aamuisin vaikka liikuntaan tai juoksevien asioiden hoitoon ja aloittaa varsinainen ajatustoimintaa vaativa työnteko vasta iltapäivästä.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-WKBleoklSWA/VAy1bn0vHwI/AAAAAAAAA-Y/tfj_AzwddAs/s1600/3414679629_1faf9e4f1b_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-WKBleoklSWA/VAy1bn0vHwI/AAAAAAAAA-Y/tfj_AzwddAs/s1600/3414679629_1faf9e4f1b_z.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/dw/3414679629" target="_blank">darren webb</a></td></tr>
</tbody></table>
<div>
Kun kyse on kirjoitustöistä, inspiraatiolla onkin ihan oikeasti merkitystä. Vaikka ammattilainen puristaakin itsestään tarvittavan työsuorituksen mihin kellon aikaan tahansa, on työnteko silti helpompaa ja nopeampaa inspiraation tai flow-tilan iskiessä. Valitettavasti inspiraatio ei vain aina iske juuri maanantaista perjantaihin kello 8-16.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Se, että voi valita työaikansa joustavasti, mahdollistaa myös monta muuta asiaa. On helppo käydä pankissa tai lääkärissä silloin, kun ne ovat auki, ja välttää ruuhkat ruokakaupassa tai nähtävyyksissä. Ulkoilla voi, kun aurinko paistaa, eikä vasta illalla pimeässä. Kiinnostavia tapahtumia ei tarvitse jättää väliin vain siksi, että ne järjestetään arkena.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h3>
3. Työn sisältöön, määrään ja olosuhteisiin voi vaikuttaa enemmän</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun perinteisessä palkkatyössä on pakko tehdä, mitä käsketään, diginomadi voi usein itse päättää töidensä laadusta, määrästä ja olosuhteista. Kaikkia töitä ei ole pakko ottaa vastaan, mikäli esimerkiksi kokee toimeksiannon eettisesti kyseenalaiseksi tai muuten itselleen sopimattomaksi. Omaa työmääräänsä voi myös tarpeen mukaan vähentää, jos tulee muutenkin riittävän hyvin toimeen. Jos esimerkiksi viettää paljon aikaa edullisissa maissa tai ylipäänsä arvostaa vapaa-aikaansa enemmän kuin rahaa, kukaan ei pakota tekemään töitä viittä päivää viikossa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vaikka asiakkaiden tarpeita täytyy ehdottomasti kuunnella, ovathan he aina oikeassa, diginomadit eivät yleensä kärsi niskaan hengittävistä tai epäpätevistä managereista, saatika työpaikan huonosta ilmapiiristä. Turhiin kokouksiin ja yleiseen toimistopolitikointiin tuhraantuu vähemmän aikaa. Lisäksi työympäristönsä voi valita vapaasti. Töitä voi tehdä fiiliksen mukaan viihtyisästä nettikahvilasta, lentokentältä tai jopa rannalta - jos ei välitä läppärin sisuksiin tunkeutuvista hiekanmuruista tai ruudulta sokaisevana heijastuvasta auringonvalosta.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-wvyZO2n5Wc8/VAyqFe9aNNI/AAAAAAAAA9k/Wvb2ZVx6onM/s1600/2340521934_14d72ab3ef_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-wvyZO2n5Wc8/VAyqFe9aNNI/AAAAAAAAA9k/Wvb2ZVx6onM/s1600/2340521934_14d72ab3ef_z.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://www.flickr.com/photos/novecentino/2340521934/" target="_blank">Giorgio Montersino</a></td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h3>
4. Oma menestys riippuu vain itsestä</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, että ahkeroinnistani hyötyy eniten joku muu kuin minä. On ihan reilua, että jos joku muu on toiminnasta loppukädessä vastuussa ja kantaa sen riskit, hän myös kerää suurimmat voitot. Silti eräässä aiemmassa työpaikassani minua vaivasi se, että mitä paremmin tein työni, sitä enemmän siitä hyötyivät täysin toisella mantereella sijaitsevat, itse työnantajastani irralliset ja suorastaan järkyttävän rikkaat sijoittajat, jotka kaiken lisäksi omistavat suuren osan Yhdysvaltain puolustusteollisuudesta ja kärsivät eettiseltä kannalta vähintäänkin kyseenalaisesta maineesta. </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Bk9nqg6i6Po/VAy37a-UBvI/AAAAAAAAA-k/hOzPpUXr1RU/s1600/4634443529_b01a8e22bc_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Bk9nqg6i6Po/VAy37a-UBvI/AAAAAAAAA-k/hOzPpUXr1RU/s1600/4634443529_b01a8e22bc_z.jpg" height="456" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/doug88888/4634443529" target="_blank">@Doug88888</a></td></tr>
</tbody></table>
<div>
Ongelmallista voi olla myös se, että perinteisissä työsuhteissa alan rautaisinkin ammattilainen saattaa jäädä ilman tunnustusta tai taloudellista kannustinta. Voitot voivat valua johtoportaan taskuihin riippumatta siitä, miten he oman tonttinsa hoitavat. Toisaalta lähes kaikista työpaikoista tuntuu löytyvän myös niitä, jotka kerran työsuhteeseen päästyään ottavat rennosti ja menevät aina siitä, mistä aita on matalin. Diginomadeilla ja muilla itsenäisillä ammatinharjoittajilla oman työn laatu heijastuukin ehkä suoremmin omaan menestykseen. Varaa löysäilyyn ei juuri ole, mutta toisaalta on äärimmäisen palkitsevaa rakentaa jotain ikiomaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koska työaikansa voi päättää itse, diginomadius mahdollistaa myös muiden projektien toteuttamisen. Kuinka moni haaveilee esimerkiksi kirjan kirjoittamisesta tai uuden kielen oppimisesta, mutta ei koskaan tunnu löytävän sille aikaa? Diginomadi voi oikeissa olosuhteissa varata kirjan kirjoittamiseen melkoisen määrän tunteja viikossa, ja uuden kielenkin oppii helpommin paikan päällä kohdekulttuurissa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h3>
5. Omat menot on helpompi karsia minimiin</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun asuinpaikkaa vaihtaa vähän väliä, oppii nopeasti minimalistiksi. Mitään turhaa ei tule ostettua, jos jokainen hankinta lisää reissurinkan painoa tai päätyy säilöttäväksi sukulaisten nurkkiin. Turhasta tavarasta luopuminen on myös yllättävän vapauttavaa. Itse joko myin tai lahjoitin suurimman osan omaisuudestani, kun lähdin Lontoosta. Vaikka joistakin vaatekappaleista ja muista esineistä luopuminen tuntui päätöshetkellä vaikealta, mitään niistä en ole jälkeenpäin kaivannut kertaakaan. Itse asiassa en enää edes muista, mistä kaikesta hankkiuduin eroon. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Veikkaan, että tavaroiden sijaan muistoissa jäävät useimmiten elämään kokemukset. Tuskin kukaan kuolinvuoteellaan myhäilee, koska onnistui hankkimaan valtavan taulutelevision tai erityisen kauniin kukkamekon. Sen sijaan saatamme hyvinkin muistella lämmöllä sitä suurta seikkailua Islannissa tai kokonaista talvea Thaimaassa - puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka reissussa tapasimme.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-2Sb-d-PXsiw/VAyeNGDFZFI/AAAAAAAAA9I/ylQdlPgHwWQ/s1600/9997944383_0dc8dfce58_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-2Sb-d-PXsiw/VAyeNGDFZFI/AAAAAAAAA9I/ylQdlPgHwWQ/s1600/9997944383_0dc8dfce58_z.jpg" height="398" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/aigle_dore/9997944383" target="_blank">Moyan Brenn</a></td></tr>
</tbody></table>
<div>
Se, että on sattunut syntymään verrattain rikkaaseen teollisuusmaahan, mahdollistaa myös eräänlaisen asuinmaalla kikkailun. Jos tekee etätöitä kotimaisille asiakkaille, mutta asuu suurimman osan vuodesta edullisen elintason maissa, pärjää huomattavasti pienemmillä tuloilla kuin kotimaassa asuessaan.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-75406472847958787332014-09-04T12:44:00.003+03:002014-09-04T13:07:53.115+03:00Kadonneen kaverin mysteeri<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-NbHtFE8wT-I/VAgnHRdbDEI/AAAAAAAAA84/EP21sHqI4Yg/s1600/1509463095_74fe2bfb79_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-NbHtFE8wT-I/VAgnHRdbDEI/AAAAAAAAA84/EP21sHqI4Yg/s1600/1509463095_74fe2bfb79_z.jpg" height="450" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/robonline/1509463095" target="_blank">Rob Smith</a></td></tr>
</tbody></table>
Tämä kirjoitus ei oikeastaan kuulu tänne, mutta en keksi enää, mitä muutakaan yrittäisin. Yksi hyvä kaverini tuntuu kadonneen jäljettömiin. Näin hänet viimeksi helmikuussa ennen kuin lähdin Nepaliin. Kävimme syömässä ja kävelimme illan ympäri Helsingin katuja. Kaikki vaikutti olevan niin kuin ennenkin, arkisen hyvin.<br />
<br />
Heinäkuussa palasin Suomeen kesänviettoon ja suunnittelin järjestäväni iloisen jälleennäkemisen. Tekstasin kaverilleni, mutta en saanut vastausta. Yritin uudelleen, yhtä laihoin tuloksin. Seuraavaksi kokeilin sähköpostia, mutta meilini tuli bumerangina takaisin. Kaverini gmail-osoite oli suljettu. Vaihdoin kaverini työmeiliin, mutta en saanut sieltäkään vastausta. Se ei sinänsä ollut ihme, olihan heinäkuu ja kaverini saattoi olla lomalla.<br />
<br />
Soitin kaverilleni pari kertaa, mutta puheluihin ei vastattu. Kysyin yhteisiltä ystäviltämme, ovatko he kuulleet kaveristani mitään. Eivät olleet. Hekin aloittivat soittelu- ja tekstailurumban, mutta kukaan ei saanut yhtäkään vastausta. Lopulta joku puki sanoiksi sen, mitä kaikki ajattelivat: "Pitäisikö tästä huolestua?"<br />
<br />
Mietimme porukalla, miten saisimme kaveriimme yhteyden, jos puhelin ja sähköposti eivät toimi. Facebookista kaverimme oli lähtenyt jo ajat sitten, joten siitäkään ei ollut apua. Pitäisikö vain mennä hänen ovelleen koputtamaan? Lopulta yksi meistä muisti, että tuntee kaverimme työkaverin. Ehkä töissä tiedettäisiin enemmän.<br />
<br />
Ja tiedettiinhän siellä, joskin niistä tiedoista mysteeri vain syveni entisestään. Selvisi, että kaverimme oli irtisanoutunut kesällä ja muuttanut "johonkin ulkomaille, ehkä Hollantiin". Olisi siis turha käydä hänen entisellä ulko-ovellaan koputtelemassa.<br />
<br />
Miten kaverinsa löytää "jostain ulkomailta, ehkä Hollannista"? En tiedä, siksi tämä kirjoitus. Olen joskus antanut kaverilleni tämän blogin osoitteen, mutta en tiedä, käykö hän täällä. Jos siis luet tätä ja tunnistit itsesi, niin meillä on ikävä sinua. Ole kiltti ja ota ainakin sen verran yhteyttä, että tiedetään, että olet kunnossa!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-73047430730764721662014-09-02T08:48:00.000+03:002014-09-02T08:48:00.332+03:00Mihin reissuun seuraavaksi? Auta minua päätöksessäni ja äänestä!<h2>
Kun maailma ei riitä</h2>
Bellissima Marinella -blogin Susanna <a href="http://bellissimamarinella.blogspot.fi/2014/07/if-you-could-travel-anywhere-where.html" target="_blank">heitti blogihaasteen</a> jo jonkin aikaa sitten ja kysyi, mitkä 5-10 kohdetta valitsisin, jos voisin lähteä maailmanympärimatkalle. Mietin asiaa pitkään ja hartaasti, osittain jo senkin takia, että tällä hetkellä voisin toteuttaa ainakin puolittaisen maailmanympärysmatkan. Kynnys valita kohteita kuitenkin nousee kummasti, jos kyse ei ole pelkästä ajatusleikistä, vaan siitä, missä päin maailmaa ihan oikeasti vietän seuraavan talven. On pakko ottaa huomioon myös käytännön asioita: minne kaikkialle uskallan yksin matkustaa? Entä mihin minulla on varaa? Missä aurinko suostuu paistamaan talvisaikaan?<br />
<br />
Toisaalta vastaamista vaikeuttaa myös se, että matkustaisin mielelläni melkein mihin tahansa maahan. Voisin siis saman tien listata ne kaikki! Toisaalta minulla taas ei oikeastaan ole yhtäkään kohdetta, jonka haluaisin aivan ehdottomasti elinaikanani nähdä. Jos nyt joku on valittava, niin Macchu Picchu siellä listani kärjessä ehkä siintelee, mutta tuskin alan kuolinvuoteellani katumaan, jos en koskaan sinne kiipeäkään. Tiedän kokemuksesta, ettei maailmani yhden kuuluisan nähtävyyden näkemisestä mullistu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-jE-aSAHFdPk/VASfbTwsQiI/AAAAAAAAA7Y/WbPwPtSJ76U/s1600/20096055_fe0cf3673b_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-jE-aSAHFdPk/VASfbTwsQiI/AAAAAAAAA7Y/WbPwPtSJ76U/s1600/20096055_fe0cf3673b_z.jpg" height="424" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hieno, vaan ei mullistava.<br />
Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/pdvos/20096055" target="_blank">pdvos</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kaverini Jii totesi pari viikkoa sitten ohimennen, että olemme molemmat tällaista "kun maailma ei riitä" -sukupolvea. Jäin miettimään tuota lausahdusta ja totesin, että niinhän se on. Jokaisen uuden kokemuksen pitäisi olla entistä ihmeellisempi, ja jos sitten on käynyt useammassa maassa, niin...no, se pelkkä maailma turistinähtävyyksineen ei tosiaan oikein enää riitä. Tuntuu aika hullulta sanoa näin, kun ottaa huomioon, miten kertakaikkisen kauniita ja ihmeellisiä paikkoja maailmaan mahtuu. Silti yhä useammassa kohteessa joutuu hätistelemään pois ajatusta siitä, että "no näitä kirkkoja / temppeleitä / museoita / siltoja / vuoria / meriä / vesiputouksia nyt on nähty ennenkin".<br />
<br />
Voi olla, että on olemassa ihmisiä, jotka vielä kymmenien vuosienkin reissaamisen jälkeen suhtautuvat jokaiseen uuteen kohteeseen tismalleen samanlaisella innolla kuin ensimmäiseen ulkomaanmatkaansa. Me muut joudumme kuitenkin kehittelemään uusia näkökulmia, joilla matkailuun saa entisenlaista hohtoa. Uusien kohteiden lisäksi voi haaveilla vaikkapa uusista kulkuneuvoista. Miltä tuntuisi seilata purjeveneellä? Tai ylittää aavikko kamelin selässä?<br />
<br />
Toisaalta matkustamiseen saa uutta merkitystä myös sillä, että opettelee reissussa uusia taitoja tai käyttää jo oppimaansa hyödyksi. Pidemmällä reissulla on täysin mahdollista oppia uusi kieli tai jopa hankkia uusi ammatti. Avaisiko esimerkiksi sujuva ranskantaito minulle uusia ovia reissun jälkeisessä työelämässä? Haluanko jatkaa nykyisessä ammatissani vai viihtyisinkö paremmin laskettelun tai sukelluksen opettajana? Onko muita, lyhyitä kursseja, joita voisin käydä? Entä mitä hyötyä nykyisestä osaamisestani voisi olla, jos ryhtyisinkin vapaaehtoistöihin?<br />
<br />
Näitä asioita mietin, kun päätin vastata Susannan blogihaasteeseen. Haaste tuli hyvään paikkaan, sillä se selkeytti kummasti omia tavoitteitani. Tajusin, että minua houkuttavat eniten seuraavat, sattumanvaraisessa järjestyksessä listatut:<br />
<br />
<h2>
Viisi reissua, jotka haluaisin vielä kokea</h2>
<div>
<br /></div>
<h3>
1. Rahtilaivalla Amerikkaan</h3>
<div>
Olen aina viihtynyt vesillä, ja kaikista kulkuvälineistä juuri laivat ja veneet ovat ehdottomia suosikkejani. Silti minulla ei ole kokemusta pidemmistä merimatkoista. Olen käynyt lähinnä Tukholman ja Tallinnan risteilyillä ja purjehtinut kerran pelottavan sankassa sumussa Englannin kanaalilla. Koska reissuillani ei tällä hetkellä ole tiukkoja aikarajoitteita, olisikin hienoa matkata laivalla kokonaisen valtameren yli. Voin jo nähdä itseni seisomassa öisellä kannella, satojen kilometrien päässä lähimmästä rannikosta - ympärillä vain mustat aallot, tummanpuhuva taivas ja tähdet.</div>
<div>
<br />
Erityisen mielenkiintoinen valtameren ylitys olisi, jos matka taittuisi rahtilaivalla eikä millään turistien täyttämällä loistoristeilijällä. Olisi jännä tutustua laivan toimintaan ja nähdä, millaista merikarhujen elämä nykyään on. Matkan päässä minua odottaisi tietysti jokin kiehtova satama, jossa en ole ennen käynyt. Vaikkapa New York, jotta tulisi sekin aukko sivistyksessä paikattua. Tai Halifax, jonne Titanicin uppoamisessa hukkuneita ihmispoloja haudattiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-av6X_U3LS6s/VAToFn64M5I/AAAAAAAAA7o/HtX9_7os7t8/s1600/8172523741_9b08e33438_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-av6X_U3LS6s/VAToFn64M5I/AAAAAAAAA7o/HtX9_7os7t8/s1600/8172523741_9b08e33438_z.jpg" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/oneeighteen/8172523741" target="_blank">Louis Vest</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<h3>
2. Junalla ristiin rastiin Eurooppaa</h3>
<div>
Laivojen jälkeen pidän eniten junista. Varsinkin maiden rajat ylittävissä yöjunissa on seikkailun tuntua. En silti oikein innostu klassisesta Siperian radasta, en edes (tai varsinkaan?) luettuani Rosa Liksomin upean <i>Hytti numero 6</i> -kirjan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sen sijaan junailisin mielelläni Euroopassa ja kiertäisin kerralla ne kohteet, jotka olen tähän asti jotenkin onnistunut missaamaan. Kartasta kun katsoin, niin näytti, että suurin osa niistä sijoittuu Ateena-Lontoo-akselille: minua kiinnostaisivat mm. Montenegron ja Kroatian maisemat, Sarajevon sotaisa lähihistoria, Slovenian maaseutu, Venetsian vesireitit, Salzburgin kukkulat tai Wienin komeat rakennukset, Munchenin satulinna sekä Luxemburgin kääpiövaltio.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-IXfHzkloTRY/VATu7eCZ6WI/AAAAAAAAA8M/a594NvPw0j0/s1600/2204337760_bd77bc07c0_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-IXfHzkloTRY/VATu7eCZ6WI/AAAAAAAAA8M/a594NvPw0j0/s1600/2204337760_bd77bc07c0_z.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/conner395/2204337760" target="_blank">Dave Conner</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<h3>
3. Kävellen maan tai maanosan poikki</h3>
<div>
Usein reissuista jäävät parhaiten mieleen ne hetket, joiden eteen on joutunut ponnistelemaan. Auringonnousu, joka avautui tulivuoren huipulta, kun oli ensin kiivetty tuntikaupalla pimeään ylämäkeen, tai pitkä uintireissu järven yli. Mutta entä, jos koko reissuun liittyisi fyysistä ponnistelua? Miten hienolta saavutukselta tuntuisi, jos matkakilometrit taittuisivat omin lihasvoimin? Mitä kaikkea matkalla ehtisi miettiä ja oivaltaa rehkimisen lomassa?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-Vs2Q3lBDko0/VATtFgOZsKI/AAAAAAAAA8A/95PsGWISglM/s1600/4602206431_68c7a96c9d_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Vs2Q3lBDko0/VATtFgOZsKI/AAAAAAAAA8A/95PsGWISglM/s1600/4602206431_68c7a96c9d_z.jpg" height="410" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/stuckincustoms/4602206431" target="_blank">Trey Ratcliff</a></td></tr>
</tbody></table>
Kaikki ovat varmasti lukeneet ihmisistä, jotka kiertävät maailmaa polkupyörän satulassa. Entinen poikaystävänikin pyöräili joskus Ranskan päästä päähän ja palasi reissusta niin suurilla reisilihaksilla, että repesin ne nähtyäni nauramaan. Itse olen kuitenkin huono korjaamaan polkupyöriä, jos niihin tulee jotain vikaa, ja tykkään muutenkin enemmän kävellä. Mutta voiko kävellen matkailla? </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pyöräilyyn verrattuna kävely on tietenkin hitaampaa, mikä saattaa hankaloittaa majapaikkojen löytämistä. Jos telttailu tienvarsilla etenkään talvikuukausina ei kiinnosta, majapaikkoja täytyisi olla ehkä jopa 20-30 kilometrin välein. Silti maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat kävelleet kokonaisen maan tai maanosan halki. Periaatteessa on mahdollista taittaa esimerkiksi se jo mainittu Ateena-Lontoo-reitti kävellen. Myös Japani päästä päähän olisi todella houkutteleva (joskin kallis) vaihtoehto. Ja entäpä sitten Uuden-Seelannin <a href="http://www.teararoa.org.nz/" target="_blank">Te Araroa -reitti</a>? Näistä haaveilen villeimmissä unelmissani, vaikka aloittelijan kannattaa tietysti aloittaa jostain riittävän lyhyestä matkasta.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h3>
4. Espanja sujuvaksi Etelä-Amerikassa</h3>
<div>
Olen tähänastisen elämäni aikana opiskellut seitsemää eri kieltä (tai yhdeksää, jos lyhyetkin kurssit lasketaan). Niistä haluaisin saada sujuvaksi etenkin espanjan, japanin ja ruotsin. Japanin kanssa olen kuitenkin vielä niin ulapalla, että kielitaidon karttuminen sujuvaksi vaatisi vuosien oleskelun nousevan auringon maassa. Sen sijaan ruotsin tai espanjan pystyisin ehkä oppimaan joissakin kuukausissa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muutto Tukholmaan ei kuulosta hassummalta vaihtoehdolta, mutta kielikurssi esimerkiksi Costa Ricassa vaikuttaa mukavasti eksoottisemmalta. Kurssin jälkeen voisin myös jäädä kiertämään Etelä-Amerikkaa, jossa minua kiinnostavat varsinkin Peru, Chile ja Argentiina.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-IaqTzb-vLf4/VAT4DnfOL_I/AAAAAAAAA8o/-ytlaT_ICT8/s1600/6971087085_867ae1bcab_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-IaqTzb-vLf4/VAT4DnfOL_I/AAAAAAAAA8o/-ytlaT_ICT8/s1600/6971087085_867ae1bcab_z.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/geezaweezer/6971087085" target="_blank">Geraint Rowland</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<h3>
5. Vapaaehtoistöihin villieläinten pariin</h3>
<div>
Mietin pitkään, tekisinkö mieluummin vapaaehtoistöitä lasten vai eläinten parissa, mutta luulen, että lopulta eläimet veisivät voiton. Orpolasten karut kohtalot saattaisin ottaa liiankin raskaasti, enkä Nepalissa käytyäni enää edes luota siihen, että orpokotien lapset todella ovat orpoja. Lisäksi eräs kaverini on täyttänyt pääni tarinoillaan Meksikosta, jonka öisillä rannoilla hän joitakin vuosia sitten pelasti kilpikonnia ja ihaili pimeässä hohtavaa levää, joka sai hiekan jalkojen alla näyttämään kuin toiselta tähtitaivaalta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-6nJ3wGRC11I/VAT29mx18uI/AAAAAAAAA8c/T76KCq_4KwY/s1600/8422372276_b4cc747176_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-6nJ3wGRC11I/VAT29mx18uI/AAAAAAAAA8c/T76KCq_4KwY/s1600/8422372276_b4cc747176_z.jpg" height="424" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/ratha/8422372276" target="_blank">Ratha Grimes</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
Vapaaehtoistöissä olisi näin yksin matkustavan ihmisen kannalta myös se mukava puoli, että niissä tutustuisi kunnolla muihin saman projektin vapaaehtoisiin ja kuuluisi hetken johonkin porukkaan.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h2>
Äänestä suosikkivaihtoehtoasi</h2>
<div>
Koska kaikki listaamani vaihtoehdot kuulostavat omaan korvaani houkuttelevilta, en ole saanut aikaan lopullista päätöstä siitä, missä tahdon ensi talven viettää. Siksi pyydänkin nyt teiltä lukijoilta apua: <b>olkaa kilttejä ja kertokaa, mitä minun teidän mielestänne kannattaisi tehdä</b>. Mikä vaihtoehto kuulostaa parhaalta? Mistä reissusta lukisitte mieluiten juttuja täällä blogissa? Onko teillä parempia ideoita kuin nämä omani? Kertokaa ihmeessä ajatuksistanne kommenteissa ja <b>ennen kaikkea äänestäkää suosikkivaihtoehtoanne blogin oikeassa laidassa</b> - se vaatii vain yhden pienen klikkauksen!<br />
<br />
P.S. Kiitos vielä Bellissima Marinella -blogin Susannalle tämän postauksen inspiroineesta blogihaasteesta. Omasta puolestani haastan matkahaaveistaan kertomaan <a href="http://globecalledhome.fi/" target="_blank">Globe Called Home -blogin</a> Jennin, <a href="http://www.rantapallo.fi/unagidon/" target="_blank">Unagidon -blogin</a> Lotan ja <a href="http://www.rantapallo.fi/veerabianca/" target="_blank">Wanderlust Expert -blogin</a> Veeran. Myös <a href="http://tarinoitamaailmalta.com/" target="_blank">Tarinoita Maailmalta -blogin</a> Annika saa mielellään halutessaan kertoa omista unelmistaan, joskin hänen blogistaan löytyykin jo My Bucket List -aiheinen postaus. Mutta lyhyesti siis: jos voisitte matkustaa maailmassa minne tahansa tai lähtisitte maailmanympärimatkalle, mitkä 5-10 kohdetta tai reissukokemusta valitsisitte ja miksi?</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-5637316109056001082014-08-25T08:06:00.000+03:002014-08-25T17:07:10.147+03:00Muistelomaanantai: Valkoisen naisen taakka<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-6Bh_5JAQAZE/U_pqFEFUsTI/AAAAAAAAA7I/CKPHnAckFfQ/s1600/9676593590_456c852d08_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-6Bh_5JAQAZE/U_pqFEFUsTI/AAAAAAAAA7I/CKPHnAckFfQ/s1600/9676593590_456c852d08_z.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/silvershaina/9676593590" target="_blank">chezshai</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Minun oli vaikea rentoutua, mutta yritin olla jännittämättä jalkalihaksiani, ettei niitä hierova thai-tyttö kiinnittäisi asiaan huomiota. Tyttö oli polvistunut eteeni, luontevasti. Itse en osannut katsoa häntä alas päin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Tuntui kiusalliselta, että tyttö palveli minua pilkkahintaan vain, koska olin sattunut syntymään häntä huomattavasti parempiosaisiin oloihin. Minua vaivasi ajatus siitä, että osat olisivat yhtä hyvin voineet olla toisin päin, enkä ollut tehnyt mitään ansaitakseni hyvän onneni. Varsinainen valkoisen naisen taakka, tuhahdin mielessäni.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Katseeni harhaili ikkunaan, jonka takana Bangkok painautui kyyryyn koko elämäni sankimman vesisateen alla. Viemärit eivät vetäneet, mutta sillä ei ollut merkitystä, sillä tuona päivänä mikään ei säilynyt kuivana. Kaksikymmentä senttiä ruskeaa likavettä velloi jo uomassa, jota vielä muutama minuutti sitten olisin kutsunut kaduksi.<br />
<br />
Olin läpimärkä, alusvaatteita myöten, vaikka olin kävellyt sateessa vain kaksi tai kolme metriä. Ovelta ovelle, manikyyristä hierontaan, vain muutama askel ja vieläpä valtaisan sateenvarjon alla. Sateenvarjon olin saanut tytöltä, joka teki manikyyrini. Hän oli nauranut ja estellyt, kun lupasin palauttaa sen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-6d3JN3eVMbE/U_pfw0J0fpI/AAAAAAAAA6M/Vn8aGZCPRNA/s1600/525307636_797f7b3b05_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-6d3JN3eVMbE/U_pfw0J0fpI/AAAAAAAAA6M/Vn8aGZCPRNA/s1600/525307636_797f7b3b05_z.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/8627201@N03/525307636" target="_blank">Tom</a></td></tr>
</tbody></table>
Tunnin jalkahieronta maksoi minulle 250 bahtia. Kotona samalla rahalla sai yhden kahvin.<br />
<br />
Yritin keventää oloani jutustelemalla, vaikka hierojani vaikutti hiljaiselta. Kysyin, onko hän kotoisin Bangkokista. Hän ei ollut. Hän tuli Pohjois-Thaimaasta. Tajusin, etten tiennyt Pohjois-Thaimaasta juuri mitään.<br />
<br />
Halusin kuitenkin pitää keskustelua yllä. Utelin, viihtyykö hierojani Bangkokissa. Vastaukseksi sain: "Kymmenen vuotta. Pitkän aikaa jo". Peitin hetkellisen hämmennykseni ja myönsin, että kymmenen vuotta on pitkä aika.<br />
<br />
Kun kysyin hierojani ikää, hän kertoi olevansa 26-vuotias. Laskeskelin, että hän siis muutti Bangkokiin jo 16-vuotiaana. Se sai tytön helähtämään hersyvään nauruun. "Ei, ei", hän selvensi, "En ole 16-vuotias, olen 26-vuotias! Mutta me thait olemme pienempikokoisia kuin te länsimaalaiset". Nyt minuakin jo nauratti.<br />
<br />
Hierojani alkoi hänkin päästä jutustelun makuun. Hän kysyi minulta, onko Suomessa "chiileys". En parhaalla tahdollanikaan ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, ja hymyilimme molemmat hämillämme.<br />
<br />
Vaihdoin puheenaihetta ja tiedustelin, kuinka kuuma Bangkokissa kuumimmillaan on. Vastaukseksi sain "Ei paljon, nyt ei ole sesonki. Sinä olet päivän toinen asiakas". Kysyin, koska sesonkiaika on. "Ei sitä oikeastaan ole. Ennen oli enemmän asiakkaita, mutta nykyään kaikki menevät Vietnamiin ja Kambodžaan."<br />
<br />
Lopuksi hierojani kysyi, haluaisinko lasin vettä. Toki. Hän nousi, laittoi teeveden tulelle ja jatkoi iloisesti "Otatko sokeria myös?" Kiitos mielelläni, hymyilin vastaukseksi.<br />
<br />
Ovensuussa huomasin, että oloni oli keventynyt, ainakin vähän. Sadekin näytti lakanneen. Kipaisin takaisin naapurin kauneushoitolaan ja onnistuin palauttamaan lainaamani sateenvarjon koko henkilökunnan estelyistä huolimatta.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-28431631176585937542014-08-21T09:38:00.000+03:002014-08-21T21:37:16.230+03:00Luteet - Omistajan opasTämän oppaan tarkoituksena on auttaa luteidenomistajia niiden monien ratkaisujen tekemisessä, joita luteiden vastuuhenkilönä toimiminen tuo tullessaan. Luteiden omistaminen vaatii kiinnostuksen ohella valtavan paljon aikaa, tiedonhankintaa ja valintojen tekemistä.<br />
<div>
<br />
Oppaan kirjoittaja on kokenut luteidenkasvattaja, joka on hankkinut ludepesueen kotiinsa - tai erään ystävänsä kotiin - jo kahdesti, kerran Amsterdamista ja kerran Hong Kongista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-oI_oPPPke3k/U_DklJ2-o_I/AAAAAAAAA4M/Y3y7eVkrbx4/s1600/2044938358_51a3700fd8_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-oI_oPPPke3k/U_DklJ2-o_I/AAAAAAAAA4M/Y3y7eVkrbx4/s1600/2044938358_51a3700fd8_z.jpg" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/essgee/2044938358" target="_blank">Sean Ganann</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<h3>
Luteiden hankinta</h3>
<div>
<br />
Luteita hankitaan usein nopealla aikataululla, enempiä harkitsematta. Luteet ovat toki edullisia lemmikkejä, mutta kannattaa muistaa, että niihin voi joutua sitoutumaan pitkäksi aikaa. Yksittäinen lude voi elää jopa yli vuoden. Se voi myös munia elinaikanaan jopa 300 munaa.<br />
<br />
Jos luteita hankitaan alaikäiselle, niistä ovat vastuussa hänen huoltajansa. Luteiden hoito vaatii niin paljon tietoa ja huolellisuutta, että perimmäiseksi vastuunkantajaksi tarvitaan aina aikuinen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Luteiden hankkimiselle otollisia paikkoja ovat hotellit ja hostellit. Usein hankintaan voi riittää matkalaukun tai muun omaisuuden asettaminen sängylle tai lattialle sängyn lähelle. Joskus luteita voi kuljettaa kotiin myös hiuksissaan tai ylleen pukemissaan vaatteissa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toisin kuin usein ajatellaan, luteiden hankinnassa majapaikan tasolla tai siisteydellä ei ole merkitystä. Luteita voi löytää yhtä hyvin rähjäisestä hostellista kuin putipuhtaasta luksushotellistakin. Luteet eivät myöskään yleensä tartuta tauteja, joten siinä mielessä niitä voi hankkia melkein huoletta.<br />
<div style="text-align: right;">
</div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-X6h9UEXjbfQ/U_DwygXYGSI/AAAAAAAAA4c/RpCpWnJzDSE/s1600/2554826787_be806eb2c4_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-X6h9UEXjbfQ/U_DwygXYGSI/AAAAAAAAA4c/RpCpWnJzDSE/s1600/2554826787_be806eb2c4_z.jpg" height="498" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/mazzali/2554826787" target="_blank">Mazzali</a></td></tr>
</tbody></table>
Majapaikkaa valitessa kannattaa tarkastaa huoneen sänky. Jos sängystä tai lakanoista löytyy pieniä veritahroja, mustia pisteitä (luteiden ulostetta) tai hyönteisten munia, olosuhteet luteiden hankkimiselle ovat hyvät. Myös sängystä löytyvät tyhjät hyönteisten "kuoret" voivat kieliä hyvinvoivasta ludepesimästä, sillä kasvaessaan luteet pudottavat useaan kertaan nahkansa.<br />
<br />
Mikäli tulet jo hankintatilanteessa katumapäälle, kannattaa mahdollisimman pian siirtää laukut pois sängyn lähettyviltä vaikkapa lipaston päälle ja tutkia ja ravistella koko niiden sisältö.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Luteiden ominaispiirteet</h3>
<br />
Luteet ovat pieniä, soikionmuotoisia hyönteisiä. Väritykseltään ne ovat ruskeita tai juuri ruokailtuaan punaisia. Aikuiset luteet ovat kooltaan noin omenansiemenen kokoisia. Niillä ei juurikaan ole yksilöiviä piirteitä, joiden perusteella voisit tunnistaa, minkä yksilön nimesit Pirjoksi ja minkä Elli-Petteriksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-pu3ECmAxIuk/U_SZbWRotnI/AAAAAAAAA5U/Qx2mB__7DHs/s1600/4604307550_c80ff003fb_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-pu3ECmAxIuk/U_SZbWRotnI/AAAAAAAAA5U/Qx2mB__7DHs/s1600/4604307550_c80ff003fb_o.jpg" height="392" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/afpmb/4604307550" target="_blank">AFPMB</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Koska luteet ovat arkoja yöeläimiä ja tulevat esille lähinnä pimeän aikaan omistajiensa nukkuessa, niitä ei usein näe lainkaan, varsinkaan jos ludepesue on vielä verrattain pieni kooltaan.<br />
<br />
<div>
<div>
<br /></div>
</div>
<h3>
Luteiden sijoituspaikka</h3>
<div>
<br />
Luteet valitsevat kodissa sijoituspaikkansa itse. Aluksi ne majailevat yleensä sängyssä tai sen lähistöllä, mutta ajan kuluessa ja pesueen kasvaessa niitä saattaa löytyä muualtakin. Ne viihtyvät erityisesti vaatteiden tai sängyn saumoissa, taulujen alla, tapetin halkeamissa, listojen takana ja muissa pienissä raoissa, joista niitä on lähes mahdoton löytää.<br />
<br />
Jostain syystä luteet ovat mieltyneet myös esimerkiksi pajusta tai muusta vastaavasta materiaalista punottuihin koreihin tai huonekaluihin. Jos sellaisia on sijoitettu sängyn lähelle, luteet saattavat hyvinkin majailla niissä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-mxO7TX7Cb3M/U_Sb0-t168I/AAAAAAAAA5g/1W8URkndTxQ/s1600/8275524991_1bdc23e7f5_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-mxO7TX7Cb3M/U_Sb0-t168I/AAAAAAAAA5g/1W8URkndTxQ/s1600/8275524991_1bdc23e7f5_o.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/wicker-furniture/8275524991" target="_blank">Wicker Paradise</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br /></div>
<h3>
Luteiden ruokinta</h3>
<br />
Luteet ruokailevat yleensä noin kerran viikossa. Jos ruokinta syystä tai toisesta jää väliin, ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä riittävän viileissä oloissa luteet voivat elää syömättä jopa yli vuoden.<br />
<br />
Luteiden ruokinta on edullista, sillä ne käyttävät ruuakseen vain verta. Ihmisveren lisäksi niille kelpaa hyvin myös lemmikkieläinten veri. Ruokailu tapahtuu lähes aina pimeässä, yleensä kun luteiden omistajat tai omistajien lemmikit ovat syvässä unessa.<br />
<br />
Ruokinnan haittapuoli on se, että omistajille ja lemmikeille siitä aiheutuu kutiavia puremia. Puremat muistuttavat hyttysenpuremia, mutta ne sijaitsevat yleensä kolmen pureman jonoissa, sillä luteet nauttivat usein kerralla sekä aamiaisen, lounaan että illallisen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-WN9xK7novVg/U_SXLv3D9zI/AAAAAAAAA5I/oEvmyyr1LRs/s1600/bed_bugs.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-WN9xK7novVg/U_SXLv3D9zI/AAAAAAAAA5I/oEvmyyr1LRs/s1600/bed_bugs.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/katharina_90/5326830763" target="_blank">KaMa Photography</a></td></tr>
</tbody></table>
Kaikille luteiden puremat eivät aiheuta mitään oireita. Ludepesue saattaa siis voida hyvin siitä huolimatta, että joku huoneessa nukkujista ei saisikaan puremia.<br />
<br />
<br />
<br />
<h3>
Luteista luopuminen</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Jokainen elävä olento tulee aikanaan tiensä päähän, mutta luteista luopuminen saattaa silti olla hyvin vaikeaa. Yleensä kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen, sillä he hoitavat luteiden lopettamisen kivuttomasti ja hienotunteisesti. Jos ludepesueesi on kuitenkin vielä pieni, lopettaminen saattaa onnistua myös näillä hyväksi havaituilla kotikonsteilla:</div>
<div>
<ul>
<li>Pese vuodevaatteet ja matkalaukussa olleet vaatteesi vähintään 60 asteen lämpötilassa ja, mikäli mahdollista, käytä ne kuivausrummussa ainakin puolen tunnin ajan. Tämän oppaan kirjoittaja luopui Hong Kongista hankkimistaan luteista juuri kuivausrumputekniikalla.</li>
<li>Jos sinulla on sauna, vie vuodevaatteet ja kaikki lämpöä kestävät tavarat 70-80-asteiseen saunaan ainakin tunniksi.</li>
<li>Kylmänä talvena voit viedä vuodevaatteet ja muut kylmää kestävät esineet myös ulos pakkaseen, kunhan pakkasta on vähintään 17-18 astetta. Joidenkin arvioiden mukaan luteiden lopettamiseen riittää pari tuntia pakkasessa, toisten mukaan se voi viedä neljäkin päivää. Muista, että pakkasta on oltava riittävästi koko tuon ajan.</li>
<li>Jos sää ei ole riittävän kylmä, laita vuodevaatteet ja muut kylmää kestävät esineet pakastimeen. Vältä sen jälkeen pakastimen avaamista, sillä se nostaa pakastimen lämpötilaa.</li>
<li>Jos epäilet, että luteesi majailevat sängyn lähistölle sijoitetussa, pajusta tai muusta vastaavasta materiaalista punotussa korissa tai muussa huonekalussa, sulje se sisältöineen muutaman jätesäkin sisälle ja solmi säkit tiukasti kiinni. Tämän metodin haittapuoli on, että et voi avata säkkejä pitkään aikaan, sillä luteet voivat selvitä syömättä jopa yli vuoden, varsinkin viileissä oloissa. Oppaan kirjoittaja onnistui kuitenkin lopettamaan Amsterdamista hankkimansa ludepesueen juuri tällä konstilla.</li>
</ul>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-UVJspfOpBx8/U_Sc5ll-LXI/AAAAAAAAA5s/8bbUXcsrk9s/s1600/145519748_a1aa7e15e7_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-UVJspfOpBx8/U_Sc5ll-LXI/AAAAAAAAA5s/8bbUXcsrk9s/s1600/145519748_a1aa7e15e7_o.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/apenguincalledelvis/145519748" target="_blank">jthornett</a></td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
</div>
<h2>
Hauskoja hetkiä luteiden parissa!</h2>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-48415354218194765872014-08-19T09:58:00.000+03:002014-08-19T09:58:00.126+03:00Ulkomaanmatkalla kotimaassa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Ivz0zfcr8gE/U_Ha0Er5YaI/AAAAAAAAA44/0Dropey6OSY/s1600/5184685963_ba9e0e98e1_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Ivz0zfcr8gE/U_Ha0Er5YaI/AAAAAAAAA44/0Dropey6OSY/s1600/5184685963_ba9e0e98e1_z.jpg" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/vestman/5184685963" target="_blank">Vestman</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kaksi noin 6- ja 7-vuotiasta tyttöä juttelee keskenään helsinkiläisessä raitiovaunussa:<br />
- Koska me oikein ollaan siellä Helsingissä?<br />
- No me ollaan siellä jo. Tää ON Helsinkiä, me ei vaan vielä olla siellä asunnolla.<br />
- Ei oo, tää on ihan selvästi vielä Suomea!<br />
- No eihän oo, ei Suomessa oo ratikoita!<br />
<br />
Aina ei tarvitse matkustaa kauas päästäkseen vieraille maille.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-25233711350249307002014-08-18T09:28:00.000+03:002014-08-25T01:48:16.818+03:00Muistelomaanantai: Kerrankos sitä itsensä nolaa Lontoon vilkkaimmalla aukiolla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-XBvcxYUr5Fw/U-9MJ4XOAtI/AAAAAAAAA2o/CjG7t9Vcysc/s1600/Trafalgar_Neil_Howard.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-XBvcxYUr5Fw/U-9MJ4XOAtI/AAAAAAAAA2o/CjG7t9Vcysc/s1600/Trafalgar_Neil_Howard.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/neilsingapore/6748230277/" target="_blank">Neil Howard</a></td></tr>
</tbody></table>
Yksi parhaita hetkiä Lontoon kokoiseen suurkaupunkiin kotiutumisessa oli se, kun vihdoin aloin tuntea itseni paikalliseksi. Yhtäkkiä huomasin, että tunnistin kaupungin rakennuksista muitakin kuin kuuluisimmat nähtävyydet ja pystyin pelkästä postinumerosta päättelemään, missä päin kaupunkia ja millaisella alueella joku tietty paikka sijaitsi. Tiesin metrokarttaa vilkaisemattakin, mikä on nopein reitti Waterloosta Notting Hilliin ja osasin yöbussilla kotiin vaikka unissanikin (kirjaimellisesti - mikään ei ole niin helppoa kuin yöbussiin nukahtaminen). Toisaalta tiesin myös, milloin oli helpompaa ottaa bussi tai kävellä kuin vaivautua metron uumeniin, ja osasin neuvoa eksyneet turistit oikeaan suuntaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Jostain ihme syystä eksyneiden turistien neuvominen tuntui tässä vaiheessa erityisen mukavalta. Ehkä siinä ero aiempaan jotenkin konkretisoitui: vielä vähän aikaa sittenhän sitä oli itse aivan yhtä hukassa, mutta nyt osasi sujuvasti vastata kaikkiin matkailijoiden yleisimpiin kysymyksiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-1SY7ljwn7Ho/U-9Y8OVkpzI/AAAAAAAAA3c/CeXDrX0HWfU/s1600/290594063_f0abce4475_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-1SY7ljwn7Ho/U-9Y8OVkpzI/AAAAAAAAA3c/CeXDrX0HWfU/s1600/290594063_f0abce4475_z.jpg" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/semiotheque/290594063" target="_blank">semiotheque</a></td></tr>
</tbody></table>
Noihin aikoihin kävelin joka päivä työmatkallani Trafalgar Square -aukion läpi Sohoon. Trafalgar Square oli koko työmatkani kohokohta, sillä siellä tapahtui aina jotain uutta ja kiinnostavaa. Sitä paitsi sieltä näki juuri ja juuri Big Benin. Tunsin kyllä itseni yhä enenevässä määrin paikalliseksi, mutta en todellakaan niin paikalliseksi, ettenkö olisi yhä innostunut Lontoon kuuluisimmasta nähtävyydestä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Eräänä aurinkoisena aamuna olin juuri kävellyt hyvillä mielin koko aukion poikki, kun joku koputti varovasti olkapäätäni. "Ah, taas joku eksynyt turisti, joka ei löydä tietä Covent Gardeniin", ajattelin ja vaihdoin kasvoilleni laupiaimman "kysy pois vain" -hymyni.<br />
<br />
Kun käännyin katsomaan, nuori aasialainen tyttö edessäni näytti vaivaantuneelta. Hän oli ilmeisesti todella arka, koska hän katsoi minua pälyillen, eikä tuntunut saavan asiaansa sanottua. Voi toista! Tuollainen ujostelu on ihan turhaa, minähän olen helposti lähestyttävä ja ehdin kyllä hyvin käyttää muutaman minuutin turistien auttamiseen.<br />
<br />
Sekuntien hiljaisuuden jälkeen tyttöparka rohkaisi mielensä ja kakaisi ilmoille:<br />
"Anteeksi nyt, mutta halusin vain kertoa, että hameesi on hinautunut ylös laukkusi alle niin, että takapuolesi näkyy."<br />
<br />
Pikainen tarkastus osoitti, että tyttö oli oikeassa: olin kävellyt koko kaupungin vilkkaimman aukion halki takalisto iloisesti vilkkuen!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-tnlZX_upbH8/U-9hCSnxp1I/AAAAAAAAA38/qKyVQoB1Pfg/s1600/Trafalgar_Julian_Mason3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-tnlZX_upbH8/U-9hCSnxp1I/AAAAAAAAA38/qKyVQoB1Pfg/s1600/Trafalgar_Julian_Mason3.jpg" height="434" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/meandmyshadow/14018500347/" target="_blank">Julian Mason</a></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-64133514522511669362014-08-15T15:46:00.001+03:002014-08-25T01:49:22.158+03:00Coming to a blog near you: muistelomaanantaiKoska olen tällainen lähes varhaiskeski-ikäinen täti-ihminen, mustaa ja paatunutta sydäntäni lämmittää kaikenlainen nostalginen vanhojen kaivelu. Erityisellä puhdilla kaivelen vuosia sitten sattuneita reissukommelluksia: vaikkapa sitä kertaa, kun päädyin Sveitsissä nukkumaan yöni ulkosalla tai kun tuntematon japanilainen herra tokiolaisessa puistossa päätti neuvoa minua rakkauselämässä. Kun törmäsin Thaimaassa kielimuuriin, kun australialainen ennustajaeukko näki tulevaisuuteeni tai kun kävin turkkilaisessa yöjunassa tahtojen taistelua paikallisia paappoja vastaan.<br />
<br />
Juuri nuo jutut, jotka ovat pysyneet mielessä vuosien vierimisestä huolimatta, ovat usein niitä kiinnostavimpia tai hauskimpia. Siksi päätinkin lanseerata blogiin uuden juttusarjan, jossa kerron aikaisempien reissujeni sukkelista sattumuksista. Sosiaalisessa mediassa tällainen vanhojen kaivelu tunnetaan runollisemmin nimillä Throwback Thursday tai Flashback Friday. Koska tässä blogissa kuitenkin ainakin yritetään puhua suomea, nimeksi valikoitui<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-6DqxVPMTJKU/U-39qLzVNDI/AAAAAAAAA2M/-lcVvD5bUhw/s1600/muistelomaanantai.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-6DqxVPMTJKU/U-39qLzVNDI/AAAAAAAAA2M/-lcVvD5bUhw/s1600/muistelomaanantai.jpg" height="422" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/tmh9/538153693" target="_blank">Todd Hall</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tervetuloa siis heti viikonlopun jälkeen kaivelemaan vanhoja! Otathan mukaan oman talikkosi.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-89250559283976421172014-08-14T00:03:00.000+03:002014-08-14T01:04:27.738+03:00Mitä Lontoon metro voi opettaa elämästä?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Yksi asia, mitä kaipaan Lontoosta, on kaupungin metro. Kyllä, luit oikein. Ikävöin sitä kuumaa ja kolisevaa sillipurkkia, koska se paitsi neuvoi minua elämässä, myös sai minut nauramaan. Kiitos kuuluu tietenkin maanalaisen henkilökunnalle, joka päivittäin kirjoitti Service Information -tauluille jotain aivan muuta kuin mitä sieltä uskoin löytäväni: mukavia mietelauseita, odottamattomia oivalluksia, kiperiä kysymyksiä ja lupsakkoja lainauksia.<br />
<br />
Oikeastaan voikin sanoa, että kaiken, mitä tiedän elämästä, opin Lontoon metrosta:<br />
<br />
<h2>
1. Elä hetkessä. Niin kapteeni Picardkin tekisi.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-EXc6uTpiE4w/U-tiXeMQjMI/AAAAAAAAAw8/y5Rm__Sp5qU/s1600/10362062_660472487363622_2075905107_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-EXc6uTpiE4w/U-tiXeMQjMI/AAAAAAAAAw8/y5Rm__Sp5qU/s1600/10362062_660472487363622_2075905107_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/oQeEp_nR8-/" target="_blank">sal_freckles</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
2. Tee ahkerasti töitä.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-y0bacsRmEoQ/U-uVgFJ1CXI/AAAAAAAAA1I/rZSuSzH3oAI/s1600/10543586_1438743713058087_1171690466_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-y0bacsRmEoQ/U-uVgFJ1CXI/AAAAAAAAA1I/rZSuSzH3oAI/s1600/10543586_1438743713058087_1171690466_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/qP-W0XI5LG/" target="_blank">kinee</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
3. Mutta varaa aikaa myös laiskotteluun.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-5rEVm5EDckA/U-uWGhO1mFI/AAAAAAAAA1Q/sNcm5L1sV5Y/s1600/10251503_236730773197619_590712073_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-5rEVm5EDckA/U-uWGhO1mFI/AAAAAAAAA1Q/sNcm5L1sV5Y/s1600/10251503_236730773197619_590712073_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/msINydAPGk/" target="_blank">daisychainsrock</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
4. Tanssi.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-zlgdEi90S4E/U-uOa3nYN9I/AAAAAAAAA0Q/mn_FMCOPuPI/s1600/1389397_250920651731350_89443966_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-zlgdEi90S4E/U-uOa3nYN9I/AAAAAAAAA0Q/mn_FMCOPuPI/s1600/1389397_250920651731350_89443966_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/gxSTjTCT-5/" target="_blank">prettygreen123</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
5. Laula.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-_vs_LUcXUrg/U-uPRADf-sI/AAAAAAAAA0Y/-eyrs-nzPzc/s1600/915674_668060483276481_1438458728_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-_vs_LUcXUrg/U-uPRADf-sI/AAAAAAAAA0Y/-eyrs-nzPzc/s1600/915674_668060483276481_1438458728_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/qeEaqbMWXn/" target="_blank">one_nourished_life</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
6. Kunhan et laula suihkussa.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Uqa9JBSlSKA/U-uQXZVfI7I/AAAAAAAAA0g/ICk-G_M0SdU/s1600/c7ff87e6b0cf11e380c2124a89b67f67_8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Uqa9JBSlSKA/U-uQXZVfI7I/AAAAAAAAA0g/ICk-G_M0SdU/s1600/c7ff87e6b0cf11e380c2124a89b67f67_8.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/lzCBXIxSGS/" target="_blank">deane01</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
7. Pukeudu sään mukaan.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-8SR1ZYO7d3c/U-qdqfHm5mI/AAAAAAAAAwM/WYmsdK3Agug/s1600/328b46d02bfc11e3b66c22000ae80d1c_8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-8SR1ZYO7d3c/U-qdqfHm5mI/AAAAAAAAAwM/WYmsdK3Agug/s1600/328b46d02bfc11e3b66c22000ae80d1c_8.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/e_yOcfvRLI/" target="_blank">shitldn</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
8. Harrasta riittävästi liikuntaa.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-6eB8w9W3JDQ/U-uRIwOj08I/AAAAAAAAA0o/wOM7zoNTdJI/s1600/10601910_799529943414351_1609046988_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-6eB8w9W3JDQ/U-uRIwOj08I/AAAAAAAAA0o/wOM7zoNTdJI/s1600/10601910_799529943414351_1609046988_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/rbroO_F3qk/" target="_blank">frouloves</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
9. Vaikka joskus motivaatio onkin hukassa.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-sOhMBeyQj1g/U-uFLgl6LQI/AAAAAAAAAzY/rhH3274RzQg/s1600/928610_819228458087440_1747985302_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-sOhMBeyQj1g/U-uFLgl6LQI/AAAAAAAAAzY/rhH3274RzQg/s1600/928610_819228458087440_1747985302_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.blogger.com/"><span id="goog_1590420856"></span>sinemsfl<span id="goog_1590420857"></span></a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
10. Kiinnitä huomiota ruokavalioosi.</h2>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-NePl5BCNwmg/U-u5U8eMAPI/AAAAAAAAA1k/FC0aZdlYve8/s1600/10598568_1492062411034515_444049141_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-NePl5BCNwmg/U-u5U8eMAPI/AAAAAAAAA1k/FC0aZdlYve8/s1600/10598568_1492062411034515_444049141_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: minä ihan ite eli <a href="http://instagram.com/p/rpk-76syid/" target="_blank">iidja</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<h2>
11. Usko itseesi.</h2>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://2.bp.blogspot.com/-FNRz7Y2wqMg/U-qY30QuRRI/AAAAAAAAAwA/Hq0Y-f34IBw/s1600/1971617_298370386982288_1956137166_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-FNRz7Y2wqMg/U-qY30QuRRI/AAAAAAAAAwA/Hq0Y-f34IBw/s1600/1971617_298370386982288_1956137166_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/kvH1kPF4Nc/" target="_blank">moriartys_crown_</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
11. Voit tehdä mitä ikinä tahdot.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-QQkAP2BJkbY/U-t-7t_C_zI/AAAAAAAAAyw/GjJUnwsDp5Y/s1600/10569952_433220303485633_984523542_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-QQkAP2BJkbY/U-t-7t_C_zI/AAAAAAAAAyw/GjJUnwsDp5Y/s1600/10569952_433220303485633_984523542_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/rVIjXzoRLK/" target="_blank">edjervismusic</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
12. Älä siis vetkuttele.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/--dM9xysB-wA/U-uEQtCJTeI/AAAAAAAAAzQ/9mMl1y0vsAk/s1600/10251374_670731156354394_1731340502_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/--dM9xysB-wA/U-uEQtCJTeI/AAAAAAAAAzQ/9mMl1y0vsAk/s1600/10251374_670731156354394_1731340502_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/rWUkLqM58L/" target="_blank">siebs825</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
13. Lähde oitis toteuttamaan unelmiasi.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://1.bp.blogspot.com/-MsLpmYMrWTo/U-tfFBpUr0I/AAAAAAAAAwc/FxOCItb51GQ/s1600/10362138_1460232417554818_1589063624_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-MsLpmYMrWTo/U-tfFBpUr0I/AAAAAAAAAwc/FxOCItb51GQ/s1600/10362138_1460232417554818_1589063624_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/oxoJORhujG/" target="_blank">twish_p</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
14. <u>Omia</u> unelmiasi.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-dtcm3Fc-1Jc/U-uG2heUB5I/AAAAAAAAAzg/OIgOC4ldSo0/s1600/10251288_508538292591461_318470666_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-dtcm3Fc-1Jc/U-uG2heUB5I/AAAAAAAAAzg/OIgOC4ldSo0/s1600/10251288_508538292591461_318470666_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/nOHr7uqb6z/" target="_blank">roundellondon</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
15. Aina et heti onnistu.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://4.bp.blogspot.com/-CvSqo-BNFRQ/U-t1vTVjZsI/AAAAAAAAAyI/gXwsDnZsy0E/s1600/10448871_1440104112909279_17541734_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-CvSqo-BNFRQ/U-t1vTVjZsI/AAAAAAAAAyI/gXwsDnZsy0E/s1600/10448871_1440104112909279_17541734_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/pCgHGrhGyU/" target="_blank">callyzoya</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
16. Mutta pysy silti lujana.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://3.bp.blogspot.com/-qIgQQmffFas/U-uDMYdpu9I/AAAAAAAAAzI/yNDi9pQu0ws/s1600/5dd6f5c4a5f911e3b0931235e617111d_8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-qIgQQmffFas/U-uDMYdpu9I/AAAAAAAAAzI/yNDi9pQu0ws/s1600/5dd6f5c4a5f911e3b0931235e617111d_8.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/lPhdGMgJ68/" target="_blank">amyjune95</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
17. Sillä asiat voi nähdä monesta vinkkelistä.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-sFvmY9fVc6Y/U-tlJr-OtaI/AAAAAAAAAxM/8VplGq2LQuw/s1600/1941126_542908469160385_1218666755_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-sFvmY9fVc6Y/U-tlJr-OtaI/AAAAAAAAAxM/8VplGq2LQuw/s1600/1941126_542908469160385_1218666755_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/nD2W5FSFC8/" target="_blank">bstarproductions</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
18. Ja onnella on tapana vaihdella.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-A3yhBwzfzAA/U-tjF-xJKqI/AAAAAAAAAxE/8IX-2P2XjB4/s1600/1172726_1420869938178615_607657333_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-A3yhBwzfzAA/U-tjF-xJKqI/AAAAAAAAAxE/8IX-2P2XjB4/s1600/1172726_1420869938178615_607657333_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/n0xUzXOfaE/" target="_blank">talnatalia</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
19. Vastoinkäymisistäkin voi oppia.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-yvFWfob0O9k/U-tpBbCcyAI/AAAAAAAAAxs/qceFkNgvXxs/s1600/10520237_333791816775707_596011131_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-yvFWfob0O9k/U-tpBbCcyAI/AAAAAAAAAxs/qceFkNgvXxs/s1600/10520237_333791816775707_596011131_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/rEY7A1grHe/" target="_blank">givemetap</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
20. Ja hyviä hetkiä on taatusti vielä tulossa.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-ViqYm-chzAI/U-tnISk0WFI/AAAAAAAAAxc/rWKRPUB7uno/s1600/10375609_1417892748484269_1679232283_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-ViqYm-chzAI/U-tnISk0WFI/AAAAAAAAAxc/rWKRPUB7uno/s1600/10375609_1417892748484269_1679232283_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/oSiMCTFrzO/" target="_blank">maisieburwood</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
</h2>
<h2>
21. Maailma on täynnä ystäviä, joita et vain vielä tunne.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-9sOP-_McWlk/U-thiAr9clI/AAAAAAAAAw0/KSyBRwTPXEE/s1600/10488585_278715055634462_1926860601_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-9sOP-_McWlk/U-thiAr9clI/AAAAAAAAAw0/KSyBRwTPXEE/s1600/10488585_278715055634462_1926860601_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/pcPETATK7T/" target="_blank">mattazk</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
22. Sekä ystäviä, joiden eteen tekisit jo nyt (melkein) mitä tahansa.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-vC4_0eneSUU/U-tmGHU7kKI/AAAAAAAAAxU/y0VGaaRzph4/s1600/927020_644659325609226_1251569152_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-vC4_0eneSUU/U-tmGHU7kKI/AAAAAAAAAxU/y0VGaaRzph4/s1600/927020_644659325609226_1251569152_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/nq7Dybqh72/" target="_blank">ameslavinia</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
23. Saatat huomaamattasi myös rakastua, mikä onkin kimuranttia.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-SFBT6PtxvWQ/U-t-BOaAPeI/AAAAAAAAAyo/4qloAeUv3oo/s1600/927476_1433393606949275_1768092277_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-SFBT6PtxvWQ/U-t-BOaAPeI/AAAAAAAAAyo/4qloAeUv3oo/s1600/927476_1433393606949275_1768092277_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/rC9WXSCaQj/" target="_blank">vanessah1705</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
24. Ja toisaalta niin yksinkertaista.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-R5IicT08ZvQ/U-t7ztjj7LI/AAAAAAAAAyQ/9yGPq9Puvhg/s1600/10471867_548677848577235_300946229_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-R5IicT08ZvQ/U-t7ztjj7LI/AAAAAAAAAyQ/9yGPq9Puvhg/s1600/10471867_548677848577235_300946229_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/pO1B6KSwH0/" target="_blank">nataliejanemx</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
25. Kaikki rakkaustarinat eivät pääty hyvin.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-hC236VkOb80/U-uATm-S60I/AAAAAAAAAy4/h8oR4bjuXRU/s1600/b521136e811511e2959322000a1f9d56_7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-hC236VkOb80/U-uATm-S60I/AAAAAAAAAy4/h8oR4bjuXRU/s1600/b521136e811511e2959322000a1f9d56_7.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/WPx0wkiGww/" target="_blank">celine1229</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
26. Mutta aika parantaa vaikeimmatkin haavat.
</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-YBVNS6gjHJA/U-tgmJbdXhI/AAAAAAAAAws/wbePogg-NYc/s1600/928159_1396248903970952_245900121_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-YBVNS6gjHJA/U-tgmJbdXhI/AAAAAAAAAws/wbePogg-NYc/s1600/928159_1396248903970952_245900121_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/kYQuYLjJV5/" target="_blank">coventgdntube</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
27. Elämä on täynnä mysteerejä.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-NNiMBu6t4qg/U-uTYq8NUEI/AAAAAAAAA04/VjSpSUHI8vY/s1600/23baa68c0c3f11e3aa2d22000a1f9a45_7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-NNiMBu6t4qg/U-uTYq8NUEI/AAAAAAAAA04/VjSpSUHI8vY/s1600/23baa68c0c3f11e3aa2d22000a1f9a45_7.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/dXyLaOgLOE/" target="_blank">yasminebouclette</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<h2>
28. Säilytä siis lapsenomainen uteliaisuus.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-_QdFN4NYhhY/U-t9QCk61vI/AAAAAAAAAyg/dZ1zwMGsZX8/s1600/10413865_515300805269123_1384748764_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-_QdFN4NYhhY/U-t9QCk61vI/AAAAAAAAAyg/dZ1zwMGsZX8/s1600/10413865_515300805269123_1384748764_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/oUcKWtjJYV/" target="_blank">coventgdntube</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
29. Ja kyseenalaista asioita.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Ol5_CGZylXM/U-tgJgnW-ZI/AAAAAAAAAwk/1N8WG7RBtV0/s1600/10414032_1495441497356644_1157114138_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Ol5_CGZylXM/U-tgJgnW-ZI/AAAAAAAAAwk/1N8WG7RBtV0/s1600/10414032_1495441497356644_1157114138_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/pZvxyRR5D3/" target="_blank">melfayejul</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
30. Sillä kaikki, mitä kirjoitetaan, ei ole totta.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-TOlqZBeRTBc/U-uIKoLH60I/AAAAAAAAAzo/4VTTyr-UWcg/s1600/7ab2e66c068a11e3bd3c22000ae90db5_7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-TOlqZBeRTBc/U-uIKoLH60I/AAAAAAAAAzo/4VTTyr-UWcg/s1600/7ab2e66c068a11e3bd3c22000ae90db5_7.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/dFFmvnzQaI/" target="_blank">ticklybum</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
31. Eikä kaikki, mikä tapahtuu, ole oikein.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://photos-g.ak.instagram.com/hphotos-ak-xap1/10518141_1433723546912838_160423466_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://photos-g.ak.instagram.com/hphotos-ak-xap1/10518141_1433723546912838_160423466_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/p4gWvXymk4/" target="_blank">amyjones3008</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
32. Onneksi yksikin ihminen voi muuttaa maailmaa.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://2.bp.blogspot.com/-PyxM2X4QdzY/U-toG3r18fI/AAAAAAAAAxk/l5buCZ8MQ2Y/s1600/1662871_624779010904889_198852819_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-PyxM2X4QdzY/U-toG3r18fI/AAAAAAAAAxk/l5buCZ8MQ2Y/s1600/1662871_624779010904889_198852819_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/j_TdKkDJZE/" target="_blank">coventgdntube</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
33. Jos vain ottaa vastuuta.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://4.bp.blogspot.com/-j7irSDcc450/U-uUKt78zKI/AAAAAAAAA1A/UiZlZ6Vg_H8/s1600/1172124_610950435606930_355832232_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-j7irSDcc450/U-uUKt78zKI/AAAAAAAAA1A/UiZlZ6Vg_H8/s1600/1172124_610950435606930_355832232_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/hw92mdBiaB/" target="_blank">last_bus_home</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
34. Toki kaikessa, mihin ryhdyt, on riskinsä.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-utBoLGg-ozw/U-uMfL73jUI/AAAAAAAAAz4/MQzdUOg4ers/s1600/1388942_530725073685045_850242447_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-utBoLGg-ozw/U-uMfL73jUI/AAAAAAAAAz4/MQzdUOg4ers/s1600/1388942_530725073685045_850242447_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/hLxPSoovye/" target="_blank">rosaliedeighton</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
35. Mutta älä suotta hätäänny.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-rbB8vwZB3u8/U-uNNhycwJI/AAAAAAAAA0A/0ljiGmDS-WM/s1600/924483_213051848876769_1162910985_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-rbB8vwZB3u8/U-uNNhycwJI/AAAAAAAAA0A/0ljiGmDS-WM/s1600/924483_213051848876769_1162910985_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/hCPG4jmwzW/" target="_blank">jennypastakia</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
36. Sillä elämä on liian lyhyt murehtimiseen.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-9_ozM5UTqwQ/U-uSGjUDl_I/AAAAAAAAA0w/jXM0kWtf7UQ/s1600/10251286_303695526462006_761764066_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-9_ozM5UTqwQ/U-uSGjUDl_I/AAAAAAAAA0w/jXM0kWtf7UQ/s1600/10251286_303695526462006_761764066_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/nHNWHMNTrP/" target="_blank">msorangelisa</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
37. Eikä mikään loppujen lopuksi ole kovin vakavaa.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://1.bp.blogspot.com/-0vr7KQbrNQo/U-tsg1XcTuI/AAAAAAAAAx8/EoEz9U8MmzI/s1600/600e850ea2b211e3bfa312a0ed1ac256_8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-0vr7KQbrNQo/U-tsg1XcTuI/AAAAAAAAAx8/EoEz9U8MmzI/s1600/600e850ea2b211e3bfa312a0ed1ac256_8.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/lEyM5vDJUu/" target="_blank">coventgdntube</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
38. Kaikki kuolevat joskus.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-DcO0OjCrh34/U-trAJ-raRI/AAAAAAAAAx0/TSAW4tUj8us/s1600/1723457_604006489649105_762995206_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-DcO0OjCrh34/U-trAJ-raRI/AAAAAAAAAx0/TSAW4tUj8us/s1600/1723457_604006489649105_762995206_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/jkLsyPK5xw/" target="_blank">djciarac</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
39. Mutta tärkeintä elämässä on sen laatu, ei määrä.</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-gTfvRN6lfAg/U-t8qXdVn6I/AAAAAAAAAyY/q_vT4iCOM6Q/s1600/1530709_209915662546719_683060626_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-gTfvRN6lfAg/U-t8qXdVn6I/AAAAAAAAAyY/q_vT4iCOM6Q/s1600/1530709_209915662546719_683060626_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://instagram.com/p/jikKCsDJdS/" target="_blank">coventgdntube</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
40. Ja hieman yllättäen myös se, luetko tätä blogia.</h2>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-qx1Xypwr-1Y/U-u-THEHi6I/AAAAAAAAA1s/GwKX9Hc6aZM/s1600/10570218_921949111155536_2119720701_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-qx1Xypwr-1Y/U-u-THEHi6I/AAAAAAAAA1s/GwKX9Hc6aZM/s1600/10570218_921949111155536_2119720701_n.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://tubesign.herokuapp.com/" target="_blank">tubesign.herokuapp.com</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
P.S. Jos et vielä saanut vanhan ja viisaan metron neuvoista tarpeeksesi, kannattaa seurata esimerkiksi näitä käyttäjiä ja hashtagejä Instagramissa:<br />
<a href="http://instagram.com/coventgdntube" target="_blank">coventgdntube</a><br />
#serviceinformation<br />
#teamtcr<br />
#earlscourtthoughtoftheday<br />
#thoughtsofangel<br />
<br />
P.P.S. Jos Lontoo kiinnostaa enemmänkin, tsekkaa myös <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.fi/2014/08/lahdossa-lontooseen-pelaa-lontoo-bingoa.html" target="_blank">Lontoo-bingo</a>.<br />
<br />
<div>
<hr />
Tämä postaus on osa kansainvälistä Instagram Travel Thursday -tempausta. Tarkoituksena on helpottaa matkakuvien etsimistä ja vahvistaa Instagramia matkainspiraation lähteenä. Oma Instagram-profiilini löytyy nimellä <a href="http://instagram.com/iidja" target="_blank">@iidja</a>.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Suomessa IGTravelThursday-tempauksen järjestäjiä ovat <a href="http://www.rantapallo.fi/veerabianca/" target="_blank">Wanderlust Expert</a>, <a href="http://www.rantapallo.fi/destinationunknown/" target="_blank">Destination Unknown</a> ja <a href="http://www.kaukokaipuumatkablogi.net/" target="_blank">Kaukokaipuu</a>.</div>
<div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-30553965818104875202014-08-12T08:23:00.000+03:002014-08-12T08:23:00.747+03:00Hei sinä some-addikti, nyt voit seurata blogia myös Facebookissa!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-S3HP0l9BiSQ/U-kqEzVkbiI/AAAAAAAAAvo/O3YAXD_4Jho/s1600/5761539779_7a58fdff09_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-S3HP0l9BiSQ/U-kqEzVkbiI/AAAAAAAAAvo/O3YAXD_4Jho/s1600/5761539779_7a58fdff09_z.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/angermann/5761539779" target="_blank">Thomas Angermann</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Harmittelin tässä, että joitakin lempiblogejani ei voi seurata Facebookissa, siellä se olisi niin helppoa ja kätevää. Koska tahdon kuitenkin itse olla mahdollisimman helppo (*tirsk tirsk*), inspiroiduin luomaan omalle blogilleni <a href="https://www.facebook.com/vaillapysyvaaosoitetta" target="_blank">Facebook-sivun</a> siitä huolimatta, että uskollisimmat lukijani eivät piittaa sosiaalisesta mediasta.<br />
<br />
Jos siis et ole äitini tai isäni, mutta haluat silti tietää, kun blogi on päivittynyt, paina rohkeasti Tykkää-nappulaa! Blogin FB-sivulle tulee postausten lisäksi varmasti myös joitakin kuvia ja lyhyempiä päivityksiä matkan varrelta, mutta lupaan, ettei news feedisi jatkossakaan täyty spämmistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-LI0MW6aICM8/U-krDWRPXCI/AAAAAAAAAvw/H9esRQZrrJM/s1600/fb.tiff" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-LI0MW6aICM8/U-krDWRPXCI/AAAAAAAAAvw/H9esRQZrrJM/s1600/fb.tiff" height="270" width="640" /></a></div>
<br />
P.S. Kuten ennenkin, blogia voi seurata myös <a href="http://instagram.com/iidja" target="_blank">Instagramissa</a>, <a href="http://www.blogilista.fi/blogi/vailla-pysyvaa-osoitetta/114648" target="_blank">Blogilistalla</a>, <a href="http://www.bloglovin.com/blog/11274955/?claim=3y8dz5z6k7v" target="_blank">BlogLovin'-sivustolla</a> ja <a href="http://feeds.feedburner.com/vaillapysyvaaosoitetta" target="_blank">RSS-syötteen</a> avulla.<br />
<br />
Iso kiitos ja kumarrus sekä vanhoille että uusille seuraajille, ilman teitä näitä juttuja ei välttämättä aina jaksaisi naputella!
<!-- Blogger automated replacement: "https://images-blogger-opensocial.googleusercontent.com/gadgets/proxy?url=http%3A%2F%2F2.bp.blogspot.com%2F-LI0MW6aICM8%2FU-krDWRPXCI%2FAAAAAAAAAvw%2FH9esRQZrrJM%2Fs1600%2Ffb.tiff&container=blogger&gadget=a&rewriteMime=image%2F*" with "https://2.bp.blogspot.com/-LI0MW6aICM8/U-krDWRPXCI/AAAAAAAAAvw/H9esRQZrrJM/s1600/fb.tiff" -->Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-38938465966640808112014-08-11T08:14:00.000+03:002014-08-20T16:13:36.092+03:00Lähdössä Lontooseen? Pelaa Lontoo-bingoa!Oletko lähdössä Lontooseen? Hienoa, voit siis pelata Lontoo-bingoa!<br />
<br />
<h2>
Lontoo-bingon säännöt:</h2>
<div>
<ul>
<li>Tulosta bingo-kortti <a href="https://drive.google.com/file/d/0B90_Mvo1_J7ca3lRRnFyNDBzQ3c/edit?usp=sharing" target="_blank">tästä</a> ja tee siihen merkintä aina, kun näet tai koet jotain kortissa mainittua. Jos sinulla ei ole kynää, merkintöjen tekemiseen voi käyttää esimerkiksi olutta, tartar-kastiketta, nenästä kaivamaasi mustaa räkää tai metron ilmaislehdestä sormiisi tarttunutta painomustetta.</li>
<li>Pyri saamaan kortillesi merkintöjä siten, että ne muodostavat viiden suoran (vaakaan, pystyyn tai viistoon). Ruudukon keskimmäisen ruudun saat kaupan päälle: se osallistuu automaattisesti suoran muodostamiseen.</li>
<li>Jos pelaat ryhmässä, merkinnän saa se, joka ensimmäisenä huomaa kortissa mainitun asian.</li>
<li>Kun viiden merkinnän suora on valmis, huuda GOD SAVE THE QUEEN!</li>
<li>Pidemmällä reissulla voit yrittää täyttää koko kortin.</li>
<li>Voittaja on se, joka juo pintin olutta tai siideriä nopeimmin.</li>
</ul>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-aE3Ahonso0o/U-dT3qDmSPI/AAAAAAAAAvM/uuIpD9Y28IQ/s1600/lontoo_bingo.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-aE3Ahonso0o/U-dT3qDmSPI/AAAAAAAAAvM/uuIpD9Y28IQ/s1600/lontoo_bingo.png" height="640" width="522" /></a></div>
<div>
<br />
<br /></div>
</div>
<h2>
Mistä kaikesta saat merkinnän?</h2>
<div>
Jos kaikki bingo-kortin tekstit eivät heti aukene, voit tarkistaa niiden merkityksen alla olevasta taulukosta.</div>
<div>
<br /></div>
<table cellpadding="10" style="width: 650px;"><colgroup><col width="180"></col>
</colgroup><tbody align="left">
<tr bgcolor="#1295C9">
<th><span style="color: white;">Bingo-kortin teksti</span></th>
<th><span style="color: white;">Mitä se tarkoittaa?</span></th>
</tr>
<tr>
<td>turisti tukkii rullaportaat</td>
<td>Klassinen moka: turisti rikkoo metroetikettiä seisomalla paikallaan rullaportaiden vasemmalla puolella. Älä syyllisty tähän itse edes bingomerkinnän toivossa.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>3 eri säätä päivässä</td>
<td>Lontoossa säänvaihtelut ovat nopeita, joten hyvällä tuurilla taivaalta sataa sekä vettä, lunta että miehiä saman päivän aikana.</td>
</tr>
<tr>
<td>katutaiteilija</td>
<td>No katutaiteilija. Runsaimmat esiintymät löydät <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.co.uk/2013/12/lontoon-katutaitelijat-varikuvina-south.html" target="_blank">South Bankiltä ja Covent Gardenista</a>.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>herkistyt auringonlaskusta joen yllä</td>
<td>Maisemat Thames-joella saattavat herättää liikutuksen tunteita. Suurimmillaan herkistymisvaara on Tower Bridgen, Millennium Bridgen, Westminster Bridgen ja Waterloo Bridgen nurkilla.</td>
</tr>
<tr>
<td>musta puhelinkoppi</td>
<td>Koska punaisen puhelinkopin löytäminen olisi aivan liian helppoa.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>turha anteeksipyyntö</td>
<td>Paikallisasukas, joka pyytää ohikulkiessaan anteeksi, vaikka ei ole lainkaan vaarassa törmätä sinuun.</td>
</tr>
<tr>
<td>city-kettu</td>
<td>Kettu, joka viihtyy suurkaupungin kaduilla. Erityispisteet siitä, jos se raatelee roskapussisi.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>person under a train</td>
<td>Kun joku riivattu sielu tekee itsemurhan hyppäämällä metron alle, Transport for London kuuluttaa suorasukaisesti, että junat eivät nyt kulje "due to a person under a train".<br />
<br />
Jos saat tähän ruutuun merkinnän, voit olla melko varma siitä, että myös "severe delays metrossa" -kohtaan tulee rasti.</td>
</tr>
<tr>
<td>niistät mustaa räkää</td>
<td>Tapahtuu ilmansaasteiden takia varmasti ennemmin tai myöhemmin, joten kannattaa tarkkailla, mitä nenästä löytyy.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>taskuvarkaus</td>
<td>Pitkäkyntinen vie sinun, kaverisi tai jonkun muun turistin lompakon, kännykän, kameran tai muun arvoesineen. Saat tähän ruutuun rastin helposti, jos et vahdi omaisuuttasi kuin haukka.</td>
</tr>
<tr>
<td>joku häiritsee palatsin vartijoita</td>
<td>Niitä punatakkisia, joilla on mustat pörrölakit. Nehän eivät saa reagoida turistien höpöhöpöjuttuihin, joten niiden kärsivällisyyttä on mukava testata.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>pubin vessat rikki</td>
<td>Helppo merkintä! Vessan ovi ei mene lukkoon, vessa ei vedä, pöntön istuinrengas on kadonnut tai vähintään seinän vaatekoukku katkennut.</td>
</tr>
<tr>
<td>joku sanoo cheers, mate</td>
<td>Lontoota ja tarkoittaa "kiitos". Jos et kuule tätä reissusi aikana kertaakaan, et ole ollut riittävästi tekemisissä paikallisväestön kanssa.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>vähäpukeinen paikallisasukas</td>
<td>Yleensä joku, joka vielä joulukuussa kulkee varvastossuissa ja hihattomassa paidassa.<br />
<br />
Jos sää on kuuma, voit bongata myös nuoren paikallisen naisen, jolta on bilereissulla unohtunut vaatteet kotiin.</td>
</tr>
<tr>
<td>severe delays metrossa</td>
<td>Metro ei kulje hyvään toviin minnekään, koska joku onneton on heittäytynyt junan alle, jossain on tulipalo tai metroon on vain iskenyt ainainen signalling failure. Eri asia kuin minor delays, josta et saa merkintää.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>koira myy Big Issueta</td>
<td>Big Issue on kodittomien myymä lehti, johon on Lontoossa helppo törmätä. Joskus lehden myymisessä avustavat kodittomien koirat, jotka herättävät mukavasti sympatiaa lehti suussaan.</td>
</tr>
<tr>
<td>joku sanoo innit tai bollocks</td>
<td>Jos paikallisasukkaan lausuma "innit" ei mielestäsi kuulosta itseironiselta, saat kyllä merkinnän, mutta sinun tulee oitis hakeutua parempaan seuraan.<br />
<br />
Jos kukaan ei ole vielä sanonut "bollocks", väitä vakavalla naamalla jotain täysin naurettavaa tai perätöntä ja odota muiden reaktiota.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>spottaat julkkiksen</td>
<td>Eikö julkkiksia näy? H<span style="background-color: transparent;">engaa vaikka Leicester Squarella, Sohossa, Primrose Hillissä tai Mayfairissä. </span><span style="background-color: transparent;">Kokeile jotain ylihinnoiteltua ravintolaa (esim. The Ivy) tai klubia (esim. Mahiki, Boujis, Mare Moto). Humalaisesta Prinssi Harrysta saat lisäpisteen.</span></td>
</tr>
<tr>
<td>pukumiehiä pubissa</td>
<td>Lontoossa pubiin mennään suoraan töistä, joten tämä merkintä pitäisi irrota helposti. </td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>vessassa on hankala hana</td>
<td>Kaikki innokkaat bingopelaajat siellä ruutujen takana voivat nyt huokaista helpotuksesta, sillä hankalia hanoja on Lontoossa pilvin pimein. Hanasta saattaa esim. tulla vain kiehuvan kuumaa tai jäätävän kylmää vettä. Toisaalta hanasta saattaa tulla vettä vain, kun sitä painaa, jolloin voit pestä vain yhden käden kerrallaan. Ja jos et pese sitä toista kättä ollenkaan, voitkin näppärästi ruksata tämän ruudun likaisilla sormillasi!</td>
</tr>
<tr>
<td>kaikki istumapaikat on varattu</td>
<td>Päiväsaikaan kannattaa kokeilla jotain keskustan kahvilaa, illalla pubia. Jos sää on lämmin ja aurinkoinen, erityisen helposti saat merkinnän South Bankin terasseilta.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>keep calm and carry on -kyltti</td>
<td>Löytyy ainakin kaikista matkamuistokaupoista. Myös muunnelmat hyväksytään (esim. "Keep Calm and Get to the Choppa" tai <span style="background-color: transparent;">"Keep Calm and Share This on Facebook"). </span><span style="background-color: transparent;">*vink vink*</span></td>
</tr>
<tr>
<td>joku ratsastaa leijonapatsailla</td>
<td>Kannattaa pitää silmät auki varsinkin Trafalgar Squarella, mutta miksei niitä jellonapatsaita voi muualtakin löytyä.</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>spare some change, please</td>
<td>Jos et kuule tätä koko reissun aikana kertaakaan, kaupungin kodittomat ovat selvästikin olleet sinulle pelkkää ilmaa ja ansaitset tuntea piston sydämessäsi.</td>
</tr>
</tbody>
</table>
<div>
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4188490409716798179.post-73507442437599177442014-08-09T14:39:00.000+03:002014-08-09T14:58:56.018+03:006 hullunkurista faktaa japanin kielestäEn harmikseni osaa japania niin paljon kuin haluaisin, kuten <a href="http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.fi/2014/08/sairaalahoidossa-ulkomailla-japani.html" target="_blank">taannoinen sairaalatarinani</a> tehokkaasti todisti. Tykkään silti japanista enemmän kuin mistään muusta vieraasta kielestä. Se on helppoa ääntää ja sitä kirjoitetaan kauniilla merkeillä. Puhumattakaan siitä, että se on kertakaikkiaan hassu kieli! Vai mitä mieltä olet seuraavista kuudesta faktasta?<br />
<br />
<h2>
1. Suomi on hyväntuoksuinen orkidea-maa</h2>
Japaniksi "Suomi" (kuten muutkin vierasperäiset sanat) kirjoitetaan nykyään katakana-merkeillä, eli näin: フィンランド. Japaninopettajani kuitenkin kertoi, että vanhaan hyvään aikaan se oli tapana kirjoittaa kiinalaisperäisillä kanji-merkeillä. Koska kanjeissa yhdistyy usein monta eri merkkiä, merkki sanalle "Suomi" tarkoitti myös jotain sellaista kuin "hyväntuoksuinen orkidea-maa".<br />
<br />
Ilmankos japanilaiset tykkäävät Suomesta! Kyse olikin vain harhaanjohtavasta markkinoinnista.<br />
<div>
<br />
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-2Q5zrc6okpY/U-VCLepu9jI/AAAAAAAAAt8/as_J2C4Bo1I/s1600/43843311_ee65582265_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-2Q5zrc6okpY/U-VCLepu9jI/AAAAAAAAAt8/as_J2C4Bo1I/s1600/43843311_ee65582265_z.jpg" height="464" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Orchids R Us.<br />
Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/maessive/43843311" target="_blank">Nico</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
<h2>
2. Nainen + nainen + nainen = meteli</h2>
<div>
Japaniksi "nainen" kirjoitetaan 女 (mikä kannattaa muuten muistaa yleisissä vessoissa). Mutta arvatkaa mitä saadaan, jos tuo sama merkki kirjoitetaan kolmeen kertaan näin: 姦? No tietenkin "kovaääninen" tai "äänekäs". Tai vaihtoehtoisesti "paha" tai "häijy".<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-_lqJXSdIkCo/U-VAqvPgNHI/AAAAAAAAAt0/HrKtQcvUcoQ/s1600/522222981_43773534ba_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-_lqJXSdIkCo/U-VAqvPgNHI/AAAAAAAAAt0/HrKtQcvUcoQ/s1600/522222981_43773534ba_z.jpg" height="448" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tyypillinen japanilainen nainen.<br />
Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/darwinbell/522222981" target="_blank">darwin Bell</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
</div>
<h2>
3. Adjektiivit taipuvat aikamuodoissa</h2>
Tietenkin. Jos haluan sanoa vaikka "sekopäinen kieli", niin eilinen "sekopäinen" on ihan eri asia kuin tämän päivän "sekopäinen".<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-e4-Tp5NSU2s/U-VNvksOiiI/AAAAAAAAAuU/S1rgbBC_USw/s1600/465593675_30a2c4103e_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-e4-Tp5NSU2s/U-VNvksOiiI/AAAAAAAAAuU/S1rgbBC_USw/s1600/465593675_30a2c4103e_o.jpg" height="474" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sekopäinen tänään.<br />
Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/hollyclark/465593675" target="_blank">Holly Clark</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h2>
4. Lukusanoja on joka lähtöön</h2>
<div>
Japanin peruskurssilla kaverini halusi kirjoittaa japaniksi lauseen "Minulla on kaksi kissaa". Tuon luulisi olevan melko yksinkertaista, vai mitä? Niin mekin luulimme, kunnes opettaja varovaisesti hihitellen totesi, että "lause meni periaatteessa ihan oikein, paitsi että Japanissa ei käytetä juuri tuota sanaa numero kahdelle, <i>kun lasketaan pieniä eläimiä</i>".</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Niinpä. Japanissa on monia eri lukusanoja riippuen siitä, lasketaanko esimerkiksi isoja vai pieniä eläimiä, ihmisiä, pieniä esineitä, ohuita ja litteitä esineitä, pitkiä ja pyöreitä esineitä ja niin pois päin. Jos vaikka lasketaan ohuita ja litteitä esineitä, kuten papereita, "kaksi" on "nimai". Jos taas lasketaan pitkiä ja pyöreitä esineitä, kuten kyniä, "kaksi" on "nihon". Selvä homma. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Paitsi että mitä ihmettä sitten tehdään, jos lasketaankin litteitä ja pyöreitä esineitä, kuten lautasia? Tai litteitä ja pitkiä, kuten viivottimia?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-yvaNRQju0Tw/U-VTc_KGY-I/AAAAAAAAAuk/QH-umbk6UTE/s1600/5445918407_2cac08f8de_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-yvaNRQju0Tw/U-VTc_KGY-I/AAAAAAAAAuk/QH-umbk6UTE/s1600/5445918407_2cac08f8de_z.jpg" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aaaaaaaaaargh!<br />
Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/ramsd/5445918407" target="_blank">Janet Ramsden</a></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
<h2>
5. Engrish toimii aina</h2>
</div>
<div>
Japanissa on käsittämättömän paljon lainasanoja, varsinkin englannista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-d8vZC6A7KOc/U-VVXnFj8ZI/AAAAAAAAAuw/1S05_9gLu2Y/s1600/9674443344_d57e38f925_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-d8vZC6A7KOc/U-VVXnFj8ZI/AAAAAAAAAuw/1S05_9gLu2Y/s1600/9674443344_d57e38f925_z.jpg" height="420" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vihreällä teellä maustettua aisu kuriimua!<br />
Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/kiri_no_hana/9674443344" target="_blank">Cupcake Murder Aftermath</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jos et osaa jotain tiettyä sanaa japaniksi, kannattaakin ottaa vastaava englannin kielen sana ja yksinkertaisesti ääntää se japanilaisittain - saatat hyvinkin osua oikeaan!<br />
<br />
Tässä joitakin esimerkkejä:<br />
<br /></div>
<table cellpadding="10" style="width: 500px;"><colgroup><col width="250"></col>
</colgroup><tbody align="center">
<tr bgcolor="#1295C9">
<th><span style="color: white;">japani</span></th>
<th><span style="color: white;">suomi</span></th>
</tr>
<tr>
<td>afutaasaabisu (after service)</td>
<td>asiakaspalvelu</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>aisukuriimu (ice cream)</td>
<td>jäätelö</td>
</tr>
<tr>
<td>apaato (apartment)</td>
<td>asunto</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>baiku (bike)</td>
<td>moottoripyörä</td>
</tr>
<tr>
<td>beddo (bed)</td>
<td>sänky</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>dasutobokkusu (dust box)</td>
<td>roskis</td>
</tr>
<tr>
<td>depaato (department store)</td>
<td>tavaratalo</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>diipu kisu (deep kiss)</td>
<td>kielisuudelma</td>
</tr>
<tr>
<td>doraibaa (driver)</td>
<td>kuljettaja</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>eakon (air con)</td>
<td>ilmastointi</td>
</tr>
<tr>
<td>erebeetaa (elevator)</td>
<td>hissi</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>esukareetaa (escalator)</td>
<td>rullaportaat</td>
</tr>
<tr>
<td>furaidopoteto (fried potato)</td>
<td>ranskalaiset</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>furonto (front desk)</td>
<td>vastaanotto</td>
</tr>
<tr>
<td>gurasu (glass)</td>
<td>juomalasi</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>hainekku (high neck)</td>
<td>poolopaita</td>
</tr>
<tr>
<td>orenjijuusu (orange juice)</td>
<td>appelsiinimehu</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>nattsu (nut)</td>
<td>pähkinä</td>
</tr>
<tr>
<td>kisumaaku (kiss mark)</td>
<td>fritsu</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>koohii (coffee)</td>
<td>kahvi</td>
</tr>
<tr>
<td>miruku (milk)</td>
<td>maito</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>nanbaapureeto (number plate)</td>
<td>rekisterikilpi</td>
</tr>
<tr>
<td>oopunkaa (open car)</td>
<td>avoauto</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>paipukatto (pipe cut)</td>
<td>vasektomia</td>
</tr>
<tr>
<td>pearukku (pair look)</td>
<td>samikset</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>pen (pen)</td>
<td>kynä</td>
</tr>
<tr>
<td>rimokon (remote control)</td>
<td>kaukosäädin</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>sarariiman (salary man)</td>
<td>toimistotyöntekijä (mies)</td>
</tr>
<tr>
<td>shiitoberuto (seat belt)</td>
<td>turvavyö</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>sumaato (smart)</td>
<td>tyylikäs</td>
</tr>
<tr>
<td>suimingupuuru (swimming pool)</td>
<td>uima-allas</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>toire (toilet)</td>
<td>vessa</td>
</tr>
</tbody>
</table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h2>
6. "Koko suku nai" ei ole ihan tuulesta temmattua</h2>
<div>
Mitä on "sauna" japaniksi? No tietysti "mokomaki hikimaja". Ah-hah-haa...<br />
<br />
Okei okei, tuo ei ollut fakta eikä edes salonkikelpoinen vitsi, mutta japanin ja suomen kielissä on silti yllättävän paljon samoja sanoja, joilla tosin on eri merkitys. Japaninopettajani etunimi esimerkisi oli Kumi. Japanissa se voidaan kirjoittaa kanjeilla, jotka tarkoittavat jotakin sellaista kuin "ikuinen kauneus". Sääli, että suomeksi tuosta ei tule ihan samanlaisia mielleyhtymiä...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ZZZ71D3zX08/U-VYqMMFsOI/AAAAAAAAAu8/Q9-Ta_69lPY/s1600/3831892362_c4bd450025_z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-ZZZ71D3zX08/U-VYqMMFsOI/AAAAAAAAAu8/Q9-Ta_69lPY/s1600/3831892362_c4bd450025_z.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kumi tässä terve!<br />
Kuva: <a href="https://www.flickr.com/photos/rorrororro/3831892362" target="_blank">Rorro Navia</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Toisaalta sama toimii myös toisinpäin: japanissa monet suomalaiset nimet tarkoittavat jotain. Esimerkiksi Aki, Eki, Esa, Henna, Minna, Sara ja Taru ovat ihan tavallisia japanilaisia sanoja. Mutta mitä ne tarkoittavat? Entä mitä tarkoittaa se kuuluisa "koko suku nai"? Ovatko hai, kani, kisu ja koi japanissakin eläimiä? Voiko kasvissyöjä tilata ravintolassa nasua? Ja mitä tarkoittaa japanin sana "kakka"? Näihin polttaviin kysymyksiin löydät vastaukset kokoamastani näppärästä taulukosta.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<table cellpadding="10" style="width: 500px;"><colgroup><col width="250"></col>
</colgroup><tbody align="center">
<tr bgcolor="#1295C9">
<th><span style="color: white;">japani</span></th>
<th><span style="color: white;">suomi</span></th>
</tr>
<tr>
<td>aho</td>
<td>idiootti</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>aki</td>
<td>syksy</td>
</tr>
<tr>
<td>ase</td>
<td>hiki</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>eki</td>
<td>rautatieasema</td>
</tr>
<tr>
<td>esa</td>
<td>syötti</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>hai</td>
<td>kyllä</td>
</tr>
<tr>
<td>hana</td>
<td>kukka / nenä</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>henna</td>
<td>outo</td>
</tr>
<tr>
<td>hikari</td>
<td>valo</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>himo</td>
<td>lanka</td>
</tr>
<tr>
<td>kakka</td>
<td>kunnianarvoisa</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>kani</td>
<td>taskurapu</td>
</tr>
<tr>
<td>kasa</td>
<td>sateenvarjo</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>kita</td>
<td>pohjoinen</td>
</tr>
<tr>
<td>kisu</td>
<td>suukko</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>koi</td>
<td>karppi</td>
</tr>
<tr>
<td>koko</td>
<td>tämä paikka</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>kutsu</td>
<td>kenkä</td>
</tr>
<tr>
<td>kutsuhimo</td>
<td>kengännauhat</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>me</td>
<td>silmä</td>
</tr>
<tr>
<td>minna</td>
<td>kaikki</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>nakunaru</td>
<td>kadota / menehtyä</td>
</tr>
<tr>
<td>nasu</td>
<td>munakoiso</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>risu</td>
<td>orava</td>
</tr>
<tr>
<td>sara</td>
<td>astia</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>sora</td>
<td>taivas</td>
</tr>
<tr>
<td>sukunai</td>
<td>vähän</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>suru</td>
<td>tehdä</td>
</tr>
<tr>
<td>taru</td>
<td>tynnyri</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>te</td>
<td>käsi</td>
</tr>
<tr>
<td>tora</td>
<td>tiikeri</td>
</tr>
<tr bgcolor="#ECECEC">
<td>uni</td>
<td>merisiili</td>
</tr>
</tbody>
</table>
</div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05282318841655406921noreply@blogger.com7