maanantai 9. helmikuuta 2015

Kuva: Fe Ilya
Pari viikkoa sitten morningbird jätti kommentin tänne blogiin ja ihmetteli, miksi en ole kirjoittanut mitään moneen kuukauteen. Raapustettuani vastauksen havahduin pitkästä aikaa myös tsekkaamaan blogin kävijätilastot. Yllätyin siitä, miten moni blogissa on käynyt siitä huolimatta, etten ole viiteen kuukauteen kirjoittanut ainuttakaan postausta. Suurin osa kävijöistä näyttää tulevan suoraan Googlen kautta. Mitä ihmettä, lukeeko tätä tosiaan vieläkin joku? Ja miten blogin suosio voi kasvaa sillä, että sinne ei kirjoita mitään?

Rehellisesti sanottuna olin olettanut, että pitkä tauko päivityksissä olisi karkoittanut viimeisetkin lukijani. Olin itsekin jos en nyt suoranaisesti unohtanut, niin ainakin työntänyt blogin mieleni taka-alalle. Koko projekti tuntui jotenkin kiusalliselta. Täytyyhän sen olla jotenkin itserakasta kirjoittaa julkisesti omasta elämästään ja reissuistaan ja olettaa, että jotakuta kiinnostaa? Mutta miksi kiinnostaisi? Sata vuotta sitten olisin ehkä ollut reissuineni kiehtova poikkeus, varsinkin näin naisena, mutta nykyään lähes kaikki matkustavat ja olen auttamatta tavis.

Toisaalta luen oikein mielelläni itse muiden tavisten kirjoittamia matkablogeja, enkä samalla mielessäni tuomitse niiden pitäjiä huomionhakuisiksi narsisteiksi. Oletan vain, että he tykkäävät kirjoittaa. Niin minäkin tykkään. Mutta jos kirjoittamista erehtyy oikein ajattelemaan, niin pää täyttyy heti uusista epäilyistä. Mitä, jos kirjoitan ihan kaamean huonosti? Mitä, jos siellä ruutujen takana lähinnä nauretaan jutuilleni? Ehkä täällä blogissa onkin kävijöitä juuri siksi, että ihmisistä on jotenkin kieroutuneen nautinnollista bongata toisten mokia ja velloa myötähäpeässä? "Voi toista, tuossa se on ihan liian naiivi, tuossa taas liian kyyninen ja tuossa se nyt ainakin yrittää ihan liikaa!"

Myös blogitekstien sisältö muodostaa helposti oman ongelmansa. Niitähän voi lukea ihan kuka tahansa, ja inspiraation iskiessä tänne on tullut kirjoitettua ties mitä elämänfilosofista pohdintaa. Puhumattakaan niistä teksteistä, joissa on tullut paljastaneeksi jotain itsestään, tunteistaan tai (*gasp*) ihmissuhteistaan. Millaisen kuvan ihmiset minusta täällä saavat? Mitä jos vaikutan vahingossa jotenkin ikävältä luonteelta? Kannattaako julkisesti edes kertoa näin paljon itsestään? Voiko joku hullu rikollinen käyttää näitä tietoja väärin? Olisiko parempi sulkea koko blogi ja poistaa netistä kaikki mahdolliset viittaukset itseensä? Pari kertaa olen jo ollut aikeissa tehdä niin, mutta se on sittenkin tuntunut turhan lopulliselta, varsinkin kaikkien blogiin tuhraamieni tuntien jälkeen.

Niin se vain on, että joku bloggaamisessa viehättää, mutta joku siinä myös vaivaa. Välillä blogista ei millään malta pysyä pois, välillä bloggaaminen taas tuntuu hullun hommalta. Juuri nyt vaikuttaa, että ilmassa on varovaisia merkkejä palaavasta innotuksesta, kiitos morningbirdin.


4 kommenttia:

  1. Itse ainakin seurailen ihan mielenkiinnosta uusimpia juonenkäänteitä kohtaan ja mahtavan sisällön takia :)

    VastaaPoista
  2. Jeee! Postaus! Mutta siis tosi tuttuja ajatuksia! Mä voisin kirjoittaa vaikka romaanin vastineeksi sun pohdintoihin. Kyllä me ihmiset ollaan hassuja -etenkin kun ryhdytään kunnolla kyseenalaistetaan omaa toimintaamme, mutta toisaalta osataan antaa palaa silloin kun ei kyseenalaiseta. Saman kolikon kaksi puolta.
    Esiintyminen kai vaatii aina itseluottamusta. Vaikka itseluottamusta olisikin runsaasti, niin julkisesti omalla nimellään esiintyminen ei silti aina ole luonteen oma juttu. Toiset taas elää siitä ihanasta tunteesta, että saavat olla estraadilla nähtyinä ja kuultuina. Jos kuuluisin itsekin siihen joukkoon, niin kirjoittaisin varmasti julkisesti omalla nimelläni, arvostanhan suunnattomasti teitä ketkä kirjoittavat. Ja teidän blogeja on viehättävä seurata, kuin myös meidän nimettömien (: Molemmissa etunsa sisällön suhteen mitä kukakin kehtaa suodattaa enemmän ja mitä vähemmän.

    Niin.. ja pyöräähän ei voi keksiä uudelleen. Siitä emme pääse eroon, ellemme satu olemaan älymystöä labroissa tai tieteen saralla tms. Joten meidän lienee parasta nauttia tavallisesta elämästä ja luottaa siihen että oma kirjoittamisen nautintomme kantaa hedelmää ja antaa muille (itsellemme toki myös), sekä viihdyttää meitä kun nautimme toisten ihmisten elämän aatoksia lukiessamme heidän postauksia.

    Voithan sä aina aloittaa uuden blogin ;) nimettömänä tai nimellä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kommentista! :) Näiden avulla sitä jaksaa kirjoittaa, kun tuntuu että näitä juttuja joku lukeekin.

      Toi omalla nimellä kirjoittaminen kyllä varmaan aiheuttaa ison osan tästä itsesensuurista, tulee paljon herkemmin mietittyä, että mitä taas tuli sanottua ja mitä kaikkea tietoa musta netistä voi saada.

      Poista